Insta

Steam ID

PSN ID

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Öäöäö

Loinpas omaksi pieneksi ilokseni blogin jota kukaan tuskin koskaan lukee, mutta ihan sama.
Ei ole parempaakaan tekemistä aina välillä kun ei jaksa harrastaa kuin perseen leventämistä.
Teksteistäni löytyy varmasti vikoja ja muutenkin kieliopillisia virheitä. Mutta sillä ole vitunkaan väliä
loppupeleissä sillä kaikki tekevät virheitä eikä tämä ole mikään virallinen teksti jonka vaikka presidentti lukisi.

Yhtään mittään en mistään tiiä, enkä yritä päteä missään. Parhaiten elämässä pääsee eteenpäin kun ei kiinnitä liikaa huomiota itseensä. Jos joskus tänne pistän vaikka arvostelua jostain elokuvasta, ihmisestä tai kerron
jotain mikä minua kiinnostaa niin ei sitä tarvi sitten tulla pätemään että sinä lukija olisit tehnyt jotain jotenkin paremmin. Koska aina on olemassa joku joka on sinua parempi jossakin. Joten ei siitäkään sen enempää.

Nyt voisin miettiä että mitä minä täällä oikeastaan tekisin? Päiväkirja blogin pitäminen on minusta jotenkin GAY
tai jotain sellaista mitä en itse oikeastaan ymmärrä. Kai siitä joku tykkää kun saa toisen ihmisen tekemiset paskalla käymistä myöten tietää ja nauraa asialle sitten "Ei helvetti tiiätkö mitä tää tyyppi jota en tiedä kuin netin kautta randomi henkilönä sanoi/teki?" Ei kinosta ei. Jos ei kyseessä ole joku oikeasti niin urpo että pitää miettiä onko saanut tarpeeksi happea kohdussa kyseinen henkilö vai onko äiti puottanut pienenä päälleen tai jotain.

Oikeastaan voisin kirjoittaa tänne asioita mitkä minua ärsyttävät mutta siitäkään ole mitään hyötyä. Helpointa kun olisi nämä ärsyttävät asiat lakaista maton alle tai kohdata ne suoraan. Mutta olen niin kiltti ihminen että en viitsi pikku asioista aina mainita vaikka jokin asia ärsyttäisi esim. ihmisessä. Välillä tuntuu että kaikki ärsyttää ja vituttaa mutta sehän kuuluu elämään. Elämme siksi että voimme vittuuntua ja saada vittua. NOMNOM
Mutta elämä on prosessi jatkuva sellainen. Mutta nyt loppuu. Alan tekemään sitä mitä teen parhaiten eli en mitään.

Kirjoitan taas sitten joskus kun jaksan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti