Insta

Steam ID

PSN ID

torstai 19. toukokuuta 2016

Mallaskosken Rainy Summer

Mallaskosken Rainy Summer 4.7 vol. FIN


  • Hapan
  • Erittäin pistävä maku
  • Maltainen
  • Olut makkaran kanssa tätä viitsi juoda
  • En osta itse jatkossa

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

The Order 1886 PS4 videoarvostelu

Tämäkin peli tuli pikaiseen läpi pelattua. Muutama hassu tunti siinä vain meni..tai no teknisesti ottaen päivä kun tämän rykäsin. Jälleen kerran Share Factory päätti vittuilla mutta olin hieman paremmin varautunut. Nauttikaa. 


ALLA OLEVASSA TEKSTI ARVOSTELUSSA VOI OLLA SPOILEREITA!!


Arvosana 7½

 Hyvää 

 + Komea, upea, nätti, kaunis
+ Miljöö viehättää steampunkillaan
+ Juoni
+ Aseet
+ Pelattavuus kohdillaan
+ Äänimaailma
+ Munakkaat aseet
 

Huonoa 

- Peliä vähän liian vähän
-  Turhilta tuntuvat välivideo QTE kohtaukset
- Lyhyt
- Juoni (tää on siis kaks piippunen homma, haluaisin ymmärtää pelin maailmaa paremmin mutta sitä ei oikein selitetty mutta toisaalta jäin koukkuun koko hommaan vaikka tarina tuntuu välillä niinku ois lätkästy grafiikan päälle että saadaan syy ampua lisää öllejä)
- Kuolemattomat kaverit (siis periaatteessa ne ritarit on vaan pitkäikäisiä Graalin maljan vuoksi mutteivat kuolemattomia, siksi tuntui typerältä kun joku kuoli mutta vain siksi koska se kuului juoneen)
- Tekoäly

Tales of Zestiria PS4


Japonese RPG (rocketpropelledgrenade) tällä kertaa kyseessä. Pitkän taipaleen kulkenut Tales of (insert name here) pelisarja on aina jäänyt hieman muiden kaltaistensa kuten Final Fantasy sarjan jalkoihin. Vaikkakin itse olen taistelumekaniikoista aina pitänyt, tämä pelisarja rikkoi sitä vuoropohjaisuuden kaavaa joihin RPG peleissä oli totuttu ja toi aktiivisen taistelun ainakin japanilaisiin roolipeleihin (ainakin minulle tämä oli ensimmäinen SNES JRPG peli jossa taisteluissa piti olla aktiivinen nappien hakkaamisen suhteen) ja pitkälle siis sarja on tullut. Tämä Zestiria on 16:sta peli ns. pääsarjaan kuuluva ja erilaisia spinoff pelejä on useita myös ja mangaa ja animee kans tais olla ja silleen.
Seikkaileva köörimme.
Takaisin itse peliin. Joudun tällä kertaa tekemään PS4 pelistä enemmänkin tekstipohjaisen arvostelun koska tässä oli sen verran kovat videotallenuksen estot koko pelin ajan että vain muutamaa sivutehtävissä suoritettavia tappeluita sai kuvattua käyttäen pleikan omaa videon otto ohjelmaa. Ehkäpä pelin tekijät halusivat että porukka oikeesti itse pelaisi tätä eikä vain katsoisi youtubesta tai vastaavasta kun joku muu pelaa pelin läpi. En kyllä heitä syytä asiasta silleen mutta nyt ollaan nykyajassa jossa sellainen toiminta on arkipäivää. 

Tarina on juonellisesti melko/erittäin/hyvinkin lapsellisen yksinkertainen aluksi ainakin. Olet ihminen nimeltä Sorey joka kaverinsa Mikleon kanssa tutkii huvikseen erilaisia muinaisia temppeleitä ja raunioita. Yhdessä tutkiessaan erästä temppeliä he törmäävät prinsessaan joka etsii Serapheja (jumalolentoja joiden puoleen ihmiset ovat kääntyneet ongelmiensa kanssa) suuren hädän hetkellä koska sota ja pahuus ja diipadaapa. No käy ilmi että nykyään ihmiset eivät näe Serapheja koska syy X mutta käykin ilmi että Soreyn kaveri Mikleo on sellainen ja oikeastaan koko kylä missä Sorey asustaa. Muutamat vitsit pyörivätkin pelin ympärillä siinä kuinka hullulle Sorey vaikuttaa kun hän yksikseen puhuu jollekulle. Niin ja johan sen arvasi että tällä Soreylla on ollut haaveena olla sankari ja sankariksi hän sitten alkaakin nimittäin Seraphien avulla hän alkaa Sheperdiksi (paimen) ja alkaa ruotimaan maailman pahuutta vähemmäksi saaden mukaansa muutaman kaverin matkalle. Aluksi siis juoni on hyvin perushuttua, mutta kyllä siinä muutamat muutokset sattuu ettei ihan liian mustavalkoiseksi peli mene.

Yhdistetyillä voimilla ulkonäkö muuttuu ja taidot kans.
Nyt kun tarina on alta pois niin keskitytään taisteluun mistä minulla on video pätkää näyttää. Sanon sen että taistelu on ehkä turhankin monimutkaiseksi selitetty/tehty ainakin aluksi, vasta 20h kun olin itse tätä pelannut niin ymmärsin pelin taistelu mekaniikan hienoudet. Että ei mikään aloittelijan peli, tai no saahan tässä vaihdettua lennosta vaikeustason (ei taistelun aikana tosin) erittäin vaikeasta erittäin helppoon. Joissain taisteluissa myönnän että pistin helpommalle tason koska ei vaan jaksanut puurtaa. Joillain pomoilla kun on se HP mittari melko mittava (hehe) etten oikein jaksanut tahkota enää loppua kohden. Ainut mihin vaikeustaso vaikutti on siihen mitä vihollisista tippuu, parempia esineitä sai normaalilla vaikeustasolla ja vaikealla vaikeustasolla sai enemmän rahaa, mutta vähemmän expaa jota en ymmärrä.

Jossain määrin taistelut ovat kivi paperi sakset lisko spock. Jokainen seraphin edustaa tiettyä elementtiä joten kannattaa hyökätä vihollista vastaan sellaisella mille se on heikko. Ainoastaan seraphinit osaavat taikoa, mutta ihmiset osaavat taistelutaitoja. Lähinnä siis taioissa on hetken "lataus" ja taistelutaidot tapahtuvat heti mutta ne toimivat vain lähitaistelussa kun taiat voi käyttää kauempaakin ja taiat voi keskeyttää lähitaistelu hyökkäyksellä jos se rikkoo jonkin rajan ja diipadaapa. Kaikkea tälläistä hienosäätö hommaa pelissä on ja siihen tosiaan menee aikansa ennenkuin ne ymmärtää ja sisäistää.


Sama homma esineiden luomisessa, kahdesta samanlaisesta esineestä saadaan voimakkaampi sama esine esim miekka + miekka on miekka+1 mutta esineissä on myös omia taitoja jotka vaikuttavat pelaajan hahmojen hyökkäykseen, suojaukseen HP:hen etc. Että tässä pelissä riittää säätämistä ja opettelua. Jos jaksaa opetella niin peli ns. palkitsee helpottumalla. Tai siis eihän se suoranaisesti helpotu mutta kun osaat pelata sitä paremmin pärjäät paremmin. Ehkä tosin siksi tähän peliin on laitettu se helpoin vaikeustaso jotta kuka tahansa voi pelin läpäistä vaikkei oppisi kaikkia hienouksia. Mikä on hyvä asia, ei kaikilla nimittäin riitä hermot tälläiseen näin hektisenä aikana kun pelejä tulee ovista ja ikkunoista ämpärikaupalla päivittäin!

Pelissä on myös sivutoimisia tehtäviä ja ainut keino matkustaa kartalla pikana on vapauttaa/löytää seraphineja jotka jäävät alueen lordeiksi, tarjoten näin kätevän tavan liikkua nopeasti muistipaikasta toiseen. Joissakin kohdissa tarinaa on tosin ilman sen kummempaa syytä warppaaminen estetty paikan A ja B välillä.

Japanissa on selvä päähän ampumis fetissi menossa, monessa muussakin JRPG pelissä näkee hahmon ampuvan aivonsa pellolle, mutta saaden siten lisävoimia. Oh japan u so crazy!

Tales sarja on myös tunnettu skiteistään, eli pienistä puhe pätkistä pelaajan ohjastaman porukan kesken. Välillä käyvät keskustelua esim. maisemista ja välillä tapahtumista. Jokainen henkilö on omanlaisensa persoona ja sen näkee keskusteluissa. Hahmot ovat kohtalaisesti kirjoitettuja ja perus japsi huumoria on siis mukana. Pikkuhousu juttuja ei sentään ollut, tai en huomannut. En tosin tiedä onko mennyt ikä ohi itsellä näistä peleistä vai oliko vain niin huonosti kirjoitettuja ne "sketsit" kun ei minua ainakaan naurattanut. Hieman väkisin väännetyiltä tuntuivat.

Nähtävästi ainakin jp versiossa hahmoille saa ostettua (varmaankin oikealla rahalla DLC kamaa) myös paljastavia asuja.

Arvosana 7/10

Hyvää

+ JRPG pelejä ei ole paljoa ja tämä täyttää sen aukon hyvin
+ Taistelu systeemi kun sen oivaltaa
+ Juoni ihan hyvä (vaikkakin tarinassa on aukkoja ja liiankin mustavalkoinen maailma välillä)
+  Nätti ulkoasu

Huonoa

- Taistelu systeemi jos sitä ei oivalla
- Huumori ei uppoa kaikille
- Puuduttavat pomotaistelut
- Välillä ei voi warpata ja sille ei oikein syytä anneta
- Ehkä liiankin lapselliseksi peli välillä heittäytyy?

Grim Dawn PC

Yksi peli taas vähempänä pelattavaksi. Tällä kertaa Diablo klooni kyseessä ja hieman erilaisella miljööllä. On demoneja, mutantteja, riivauksia, örkkejä ja epäkuolleita. Kuulostaa Warhammerilta. Myöskin Witchhunterin ulkoasu näyttää hyvin paljon Warhammer fantasia puolen vastaavalta. Tuli näin jälkikäteen mieleen. Nauttikaa videosta.


Arvosana 6/10 

Hyvää

+ Coop 
+ Viihdyttävä
+ Aluksi mielenkiintoinen
+ Helppo/rento peli pelattavaksi 

Huonoa

- Juoni sekametelisoppa
- Ei mitään uutta tuo genreen
- Tylsät taidot
- Lootti 
- Toistuva äänimailma
- Viholliset persoonattomia
- Pomot eivät jääneet mieleen

tiistai 10. toukokuuta 2016

Neverending Nightmares

Oikeastaan tämä peli on nimensä mukainen, jos helvettiin joutuisin tämä olisi se peli mitä siellä joutuisin pelaamaan ikuisesti.
Tälläsen mielenkiintoisen mutta turhan paskeen pelasin läpi. Tunti siinä vierähti. Olin lukenut jostain että tämä on yhden miehen tekele ja jopa kehuja saanut. Hintaakin tällä on 15€ steamissa. Tekijä varmasti nauraa matkalla pankkiin kun tälläisestä tekeleestä kääri voittoa. Tekotaiteellinen muka pelottava paska, oikeastaan paskakin on pelottavampaa, jos omasta jöötistä löytää verta niin kyllä siinä itsellä ainakin nousee sydän kurkkuun.

Potentiaalia on mutta kun se ei riitä kun ei osaa
Tämä peli ei saa minkäänlaista kauhun tunnetta aikaiseksi, eikä se ole ihme, eihän pelihahmokaan ole missään vaiheessa kauhuissaan mistään. Laahustaa vaan eteenpäin tai koittaa juosta kuin...mieleni tekisi sanoa kuin tyttö mutta tämä äijä saa mitalin siitä ettei osaa juosta edes kuin ihminen. Laiskiainen lähentelee totuutta, vaikka kuinka muka ehkä kenties tämä jotain 1800 luvun astmaatikkoa esittää niin tässä pelissä se on saatu lähinnä tuntumaan pelaajaa kohtaan vittuilulta. 

Jotain pohjustusta olisin kaivannut olennoille
Tässä voisi olla sitä jotakin mutta kun ei, jo alkumetreillä kun ensimmäisiä "pelottavia" tapahtumia on, ne tuntuvat niin irrallisilta ettei niitä tapahtumia edes huomaa. En tiedä yrittääkö tämä olla muka joku 2D Silent Hill wannabe hahmoillaan, mutta siinä ei kyllä yhtään onnistu, tämä peli ei onnistu oikeastaan missään muussa kuin saamaan minut tuntemaan turhautuneisuutta ja väsymystä. Ei oikein sellanen kauhuun taikka trilleriin sopiva tunnetila minusta.

En suosittele kenellekkään. Tai jos välttämättä haluatte tuhlata aikaanne niin elkää helvetissä tuhlatko rahojanne ainakaan. Tämä peli on sellainen että piraattienkin kannattaa kiertää kaukaa, ole kuin kaistan ja ajan tuhlausta.

Arvosana 1/10 

(0 voin antaa vain sellaiselle pelille joka ei lähde edes päälle tai sitä ei voi edes läpi pelata bugien vuoksi.)

Hyvää

+Taidetyyli aluksi kiinnostava

Huonoa

- Kaikki muu

Aikalailla tälläinen mieliteko tuli kun tätä "pelasi"

 SPOILER ALERT!!! Tyyppi herää lopuksi sairaalasta kun oli koittanut viiltää ranteet auki, kun joutui tätä pelaamaan.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Olutta: Hopventure American Lager, Wynchwood Brewery Hobgoblin

Hopventure American Lager 4.6 vol. FI

  • Laimea tuoksu
  • Pistävä, humalainen maku
  • Ei niin voimakkaan makuinen mitä normi suomalais oluet
  • Humala rikas mutta vetinen
  • En itse osta jatkossa kun saa parempaakin halvemmalla

Wynchwood Brewery Hobgoblin 4.5 vol. UK

  • Normi oluen tuoksu
  • Hivenen karkkimaisuutta tosin havaittavissa
  • Maku pistävän ohramaltainen
  • Turruttaa kielen, aika jännä
  • Vetinen
  • Punertavan ruskeaa väriltään
  • Hintansa puolesta en osta jatkossa
By the way kuvat nyysitty googlen avulla. En oo ny jaksanu panostaa että ite ottasin kuvat vaikkei siinä kauaa menis :D ei oo ollu puhelin käden ulottuvilla just sillä hetkellä kun oon alkanut maisteleen. 

Silent Hill Origins PSP



Dodii tuli tällänenkin "klassikko" pelattua läpi. En nyt tiedä onko tämä vielä niin vanha peli ja onko tällä edes kulttimainetta niin siksi sulkumerkit. Mukavampaa arvostelu kokemuksesta teki se, kun sai taustalle jännittäjän mukaan. Ostin PSP:lle nimittäin tollasen kaapelihässäkän jolla saa kuvan ja äänet tulemaan TV:n kautta. Ohjaaminen tapahtuu edelleen PSP:llä, vaikkakin jos olen oikein käsittänyt niin pitäisi pystyä PSP:hen liittämään PS3 langattoman ohjaimen, mutta kun akku kesto on mitä on niin en kyllä yhtään enempää ajatellut rasittaa akun kestoa. Eikä sovi unohtaa että tekijänä toimi sellanen lafka kuin Climax Studios, että ihan onnistunut tuotos heiltä.

Itse pelistä, ihmiset jotka ovat pelanneet Silent Hill pelejä tietävät sen että kyseessä on hitusen enemmän psykologinen kauhu kuin action horror tyyppinen peli. Vaikka tässä voi tappaa kaikki vastaan tulevat öllit niin itse suosittelen säästämään vähäiset kutit ja juoksemaan karkuun. Pelin öllit eivät ole zombeja tai muitakaan mutantteja, pitemminkin sairaanmielen luomia kaoottisia hahmoja vailla mieltä. Ajatellaan vaikka Silent Hillille ikonista hoitsu ölliä: kasvoton, hoitajan asussa oleva, nykivä liikkeinen ja skalpelli kädessä huitova olento. (Okei tämäkin tuli ehkä enemmän vasta Silent Hill 2 tämän kaltaiseksi, olen juuri nimittäin ensimmäistä osaa pelaamassa läpi niin siinä hoitajilla on kasvot mutta selässä joku ihme olento roikkuu ja nää hoitsut jopa juoksee, ei olleet niin pelottavia minusta nämä ihan alkuperäiset hoitsut.) Ei ensimmäisenä tule mieleen alkaa sellaisen kanssa taistelemaan. :D


Tuttujakin nähdään, isoa lihamiekkaa (?) heiluttava teurastaja on liikkeellä tässäkin pelissä.
No tässä nimenomaisessa pelissä mentiin jo huomattavasti enemmän siihen toiminnalliseen suuntaan ja siihen trendiin että kättäpidemmät aseet kuten matka TV:t, veitset ja hattutelineet ovat kertakäyttö kamaa, hetken kestävät ja sitten särkyvät. Vain ampuma-aseet ovat ikuisia, ainakin siihen asti kuin ammuksia riittää. Lähitaiselu aseilla osalla pystyi tekemään teho hyökkäyksen pitämällä hyökkäys napin pohjassa,  myös liikkuminen onnistuu lyödessä ja onneki myös ampuessa. Taisteluun lisättiin myös QTE kohtauksia, jotkut viholliset kun tarttuvat hahmoon kiinni niin niissä tilanteissa pitää painaa näytöllä näkyvää nappia ettei vahinkoa tule. En pitänyt oikein näistä kohtauksista, saivat kankean pelin vielä kankeammaksi.

Osa vastaan tulevista ölleistä on vähintään mielenkiintoisia
Pelattavuus on kohtalaisen kohdillaan, enimmäkseen normaali vaikeustasolla tulee nyrkkejä heilutettua ja ampuma aseilla paukuteltua. Kamera on välillä ongelmallinen ja liikkuminen välillä hankalaa, olisiko syynä PSP:n pikku analogi tatti? Toisin kuin ensimmäisessä osassa niin tässä Travis kääntää päänsä kiintoisien esineiden suuntaan, mutta myös ovien jotka aukeavat suuntaan. Välillä saa siis hetken miettiä mitä tämä sankarimme oikein etsii, etenkin jos kamera on kaukana hahmosta on hankala hahmottaa katsooko hahmosi johonkin vai ei.

Äänimaailma on taattua Silent Hilliä. Osuu ja uppoaa ja onhan se alkuperäinen säveltäjä Akira Yamaoka tähänkin musiikit tehnyt niin ei siis laatu voi olla huonoa. Tarpeeksi ahdistava kokemus.

Pimeään maailmaan astutaan tässä vapaaehtoisesti peilien välityksellä
Kronologisesti tämä on prologi ensimmäiselle Silent Hillille ja vissiinkin jos ajatellaan aikajatkumoa niin tämä taitaa kuulua periaatteessa siihen "pääjuoni" sarjaan eli tämä, 1 ja 3 jotka ovat siis kytköksissä toisiinsa. Muutenhan Silent Hill peleissä on kunkin sankarin/antisankarin omat demonit jotka ajavat henkilön maanpäällisen helvetin kokemaan muutenkin kuin päänsä sisällä.  

Kokemuksena tämä peli oli ihan mukiinmenevä, parempi kuitenkin mitä Silent Hill Downpour omasta mielestäni, mutta käsikonsolille kun tämä alunperin tuli niin jotkin tekniset rajoitukset näkyvät selvästi. Tästähän tuli myöhemmin myös PS2 versio mutta en muista saatikka tiedä oliko näillä versioilla mitään merkittävää eroa?

Arvosana 7/10

Ottaen huomioon pelin iän, laitteen mille se tuli ja teeman. Niin tämä on hyvin onnistunut taskuversio Silent Hill sarjaan.

Hyvää

+ Kiinnostava juoni
+ Onnistunut taskuversio
+ Kokonaisuutena ihan toimiva peli
+ Äänimaailma
+ Silent Hill peli joka ei lähde hortoilemaan liian kauas lähdemateriaalista

Huonoa

- Taisteleminen kankeaa
- Särkyvät lähitaisteluaseet 
- Kamera ongelmat
- Kontrollit välillä kankeat