Tämä minulla vasta olikin jossain blogi merkinnässäni. Yleensä ottaen Turmion Kätilöt onnistuvat kiteyttämään sen mikä nyky-yhteiskunnassa on päin vittua. Jos osaisin kirjoittaa sanoituksia ne olisivat varmaan tämän tyylisiä. Yleisesti kuuntelen vitutus musiikkina.
Cure, mielenkiintoinen bändi. Itse löysin tämän melko vasta. Ei itselleni mikään kovin tuttu ole ollut ennestään, mutta käsittääkseni on ollut suuri vaikuttaja gootti kultturiin 80luvulla. Tämä biisi on sellainen hempeily biisi kullalleni =3 ♥
Ah Death. Ensimmäinen kunnon über metal bändi elämässäni. Kaverini joskus kuuntelutti minulle ja sen jälkeen se on jäänyt tuonne kallon pohjaan porautuneena. Sanoituksia jos miettii mistä puhutaan niin aika helmi biisejä on moni, niin lyyrisesti kuin sanoituksiltaan myös.
Depeche Mode on sellanen hauska kasari bändi joka edelleen on olemassa. Mutta pidän muutamasta biisistä vain mitä heillä on. Monet niistä hyvistä onkin jo pöllitty covereiksi muiden bändien toimesta. Tämä kyseinen biisi tuntuu sellaiselta "minun" biisiltäni.
Toinen sellainen mielenkiintoinen tapaus musiikillisesti, myös kaverin toimesta oppinut kuuntelemaan. Alunperin olen ollut sellanen AC/DC, Iron Maiden, Metallica pehmyt metalli henkilö, joka vasta myöhemmin oppi kuuntelemaan myös raskaampaa. Biisi herättää minussa joitain muistoja joten se on jäänyt soimaan elämääni.
Mahtavuutta, suorastaan ylistyslaulua! Kuin suoraan elämäni synkimmästä vaiheesta kertova tarina kiteytettynä muutamaan minuuttiin. Mahtavuutta edelleen vaikken aina tunne samalla tavalla enää.
Loistava biisi REM:iltä. En voi muuta sanoa. Vaikkei kenties olekkaan ihan puhtaasti tarkoitus yhdistää "menetän uskoni-losing my religion" uskontoon, on tämä sellainen biisi minkä itse yhdistän siihen aikaan kun aloin epäilemään jumal olennon olemassaoloa.
Kaunista kotimaista, eli Mokoma kyseessä. Monet biisit ovat puhdasta musiikki orgasmia. Tulee tippa linssiin kun tätä kuuntelee ja pieni patriootti sisälläni huutaa hoosiannaa. Vaikkakin armeija vastainen ihminen olen ja muutenkin tuntuu että suomessa menee kaikki päin vittua nykyään, niin tämä biisi aiheuttaa isänmaallisen tunteen ja saa ajattelemaan "Suomi on hyvä maa elää"
Jälleen kerran omalle rakkaalleni voisin omistaa tämänkin kappaleen. Miten kolme niin pientä sanaa voi tuntua joskus niin vaikealta sanoa?
Omistettu rakkaalleni (huomaatteko toistuvan teeman?) Vaikka jonkun mielestä biisi on hyvinkin epäromanttinen kenties, on se minusta vain rujommin kerrottuna/lausuttuna. Rujo, kuten minä itse olen.
Viikate on sellaista suomalaista joka uppoaa aina. Hyvin monta Viikatteen biisiä voisin tänne laittaa mutta pistin nyt vain tämän tällä kertaa.
Wanhaa kotimaista, eli Neljä Ruusua. En nuorena oikein aina kiinnittänyt huomiota sanoihin vaan kuuntelin vain musiikkia. Nykyään kun miettii sanoituksia niin aika kova biisi on kyllä. Vaikkakin melko tekotaiteellista välillä. Mutta mahtavuutta silti.
Stam1na. Mitä siitä voi sanoa kuin että mahtavuutta? Tämä kyseinen biisi voisi hyvinkin kuvastaa rakkaani kanssa alkanutta parisuhdettamme. "Miksi minua haluat? Tuskassani kanssasi jakaa ja miksi sen saan?" Ihmettelen sitä aina välillä, ansaitsenko kihlattuni rakkauden?
Omasta mielestäni Stam1nan paras biisi. Ainakin täydellisyyttä hipova, jos ei muuta. Rakastan suorastaan sitä kohtaa jossa lauletaan "Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta. Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva kaunis pilvien muuri" Jokin siinä saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä.
Tässäpä jotain sellaista mikä voisi myöskin viitata aika hyvin elämääni muutama vuosi takaperin. Aikaan jolloin noita nais sekoiluja oli. Tai oikeastaan sekoja naisia siis tapailin. Höhö. No ei, muutamat kihlat minulla on takana elämässäni ja muutama kusinen suhde. Nykyään minulla on unelmieni nainen elämänkumppanina ♥
Tarviiko tästä muuta sanoa? Kaunis kipale ja kullalleni omistettu :)
Loppuun hieman totisempaa meinkiä. Sentenced, loistava bändi. Jota ei ikävä kyllä enää ole. Etenkin tämä biisi, omat pienet vanhenimisen pelkoni kerrottuna. Kukapa ei pelkäisi vanhuutta ja sen myötä vääjämättömästi lähestyvää kuolemaa? Näitä minä mietin aina joskus yön pimeydessä. Mitä kaikkea sille viimeiselle matkalle mahtuu? Suurin pelkoni kuitenkin on kuten biisissä sanotaan "It freezes my heart, my desperate heart to think we both will die alone"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti