Tästä päivästä, ihanasta lauantaista

Halusin kertoa tästä minun ihmeellisestä lauantaistani tännekkin päin. Ihan vain siksi kun oli oikeesti jännää. Elikkäs, kun minä matkallani töihin, keräsin elämän pieniä käpysiä. Odotin tältä päivältä lähinnä sitä samaa mitä aina tähän mennessä on työhöni liittynyt. Asiakaspalvelua ja lajittelua. Tänään siinä oli pari muuttujaa.
Ensinnännii työtoverille iski sairaskohtaus...vai onko se sairauskohtaus? Aivan sama, no hän siinä hirveetä kyytiä kipittää taukotilaan, sanoo "soita ambulanssi" ja alkaa menemään hervottomaksi/veteläksi siihen pöydälle. "Aijaa" on mielentilani. No soitan 112 ja selitän tilanteen mikä on homman nimi. No enhän minä muista onko henkilölle diabetes vai mikä. No onneksi henkilö ei ollut vielä täysin kanttuvei, vaan saa sanottua "anemia anemia" plöts, menee taas veteläksi. No sieltä puhelimesta ääni sanoo ohjeita ja sanoo että bulanssi on tulossa. Tässä vaiheessa henkilö on jo aivan veltto ja kysyn ohjeita, no minä sitten nostan henkilön tuolilta maahan makaamaan kyljelleen ja vahdin ettei telo päätään tai muuta. Huikkaan asiakkaalle että tulla kaveriksi. No työkaveri sitten alkaa hieman siinä maassa sätkimään ja kuola valuu. No perkele, taitaa olla epilepsia. En minä voi kaikkien ihmisten elämäntarinoita muistaa jotka olen hetken vasta tuntenut. No siinä sitten bulanssi miehet tulee ja rutiini kyselyt etc. No homma on hoidossa, jätän asiat osaaviin käsiin ja jatkan töitäni. Työkaveri viedään sairaalaan seurantaan.

Tästä menee jokin...puoli tuntia kun tiskille horjuu asiakas, koittaa laittaa 5€ kouraan ja sanoo "voihtko lähteä vhiemää minut kottthhiii maksan 5" Tuijotan setää hymyssä suin "En minä voi lähteä sinua viemään kun ei ole autoa ja olen täällä myyjänä etten voi kesken kaiken häipyä. Soitanko taksin?" Hetken mietittyään asiakas sopertaa okkei tai jotain vastaavaa. No minäpä sitten taksin soitan, jonottaa perkele saa puhelimessa muutaman minuutin, koitan samalla vahtia ettei asiakas oksenna tiskille, tai häiriköi muita tai sammu siihen paikkaan. No taksin saan tilattua paikalle. Asiakas kiittää. Pyytää tosin vielä kaveriksi saattamaan hänet ulos, kun ei jalat kanna. No käs kynkkää minä hänet ulos saatan ja ohjaan tuolille istumaan "ootteleppa siinä niin se taksi tulee". No kaippa se taksi hänet sitten vei kun ei enää myöhemmin näkynyt. En joutanut siihen jäämään, sen verran kiireinen lauantai kun asiakkaita jonoksi asti tiskillä odottamassa, kun sisälle tulen takaisin. No paikalla kävi pari muutakin vahvalle viinalle haisevaa henkilöä. Ulkonäkö rasistisista syistä, kaivoin luudan varren kassan viereen, jos sattuu kättä pitempää tarvitsemaan. No henkilöt kävivät vain kääntymässä ja lähtivät pois. Ei sentään tarvinnut poliiseja soittaa. Sittenpä olisi kaikille 3 tullut soitettua jos vielä poliisejakin olisi pitänyt vaivata. Loppupäivä sujuikin sitten ihan rauhallisesti.

Mieleni kyllä teki kovasti vetää sikari kun niin saatanan sankari nyt olen, kun työkaverin sain hoidettua sairaalaan ilman sen kummempia sattumia, sekä yhden laitapuolen kulkijan toivon mukaan kotiinsa toimitettua taksin avustuksella. Perkele että minä olen niin mukava mies, että ihan alkaa naurattaan kun peiliin katsoo.