Uncharted: The Nathan Drake Collection PS4

 

Vihdoin ja viimein tuli tämäkin trilogia pelattua läpi (olen siis aikoinaan kaikki muut osat jo kertaalleen läpi pelannut paitsi sen ensimmäisen) joten mitä jäi käteen?

Elena ja Nathan ottavat hetken lepiä

Pääsemme seuraamaan Nathan Draken, nykyajan Indiana Joneksen tyylinen aarteiden metsästäjä (ehkä tosin hivenen rikollisempi kun hakee vain oman tilipussinsa lihottamista) joka erinäisten toimeksiantojen ja kommelluksien kautta pääsee seikkailemaan pitkin maailmaa. Yleensä siinä sivussa tulee maailman pelastaneeksi ja käteen ei juuri jää kuin kokemusta. Eihän Nathan tosin yksin toimi, hänellä on vanha mentorinsa usein mukana, Sullivan tai joku hemaisevan seksikäs nainen kyljessään kiinni. Nathan on sukkeluuksien sutkauttaja ja melkoinen simpanssi. Meinaan siis kiipeilyn kannalta. Aika paljon näissä peleissä kiipeillään erilaisilla seinillä, joko kallion, linnan tai talon seiniä pitkin kipitetään kuin pieni ninja. No ehkei aivan mutta aikalailla. Tottakai maailman herraksi halajavat rikolliset pitävät mukanaan "pientä" henkilökohtaista armeijaansa, joten aseet paukkuvat myös melko tiheään tässä pelissä.

Ah my first treasure. Jonkinverran pelissä on piilotettuja kerättäviä esineitä.

Henkilökohtaisesti minä pidän Uncharted peleistä. Onko tuo tosin ihme kun tykkään India Jones elokuvista. Kohtalaisen hyvin näissä peleissä on onnistuttu tuomaan sitä samaa mahtavuutta mitä Indiana elokuvissa. Varmasti jokainen joka näitä on pelannut muistaa jonkun mieleenpainuvan tapahtuman näistä peleistä. Peli sarja kehittyi jokaisen osan myötä parempaan. Joten saa nähdä tätä uusinta uutta uudelle sukupolvelle saapuvaa peliä, mikä vissiin nyt sitten on viimeinen Uncharted. Itse ainakin odotan kyseistä peliä.

There goes my ride

Pelattavuus. Itse pelasin siis pelit kronologisesti eli 1,2,3 joten selkeästi huomaa vaikkakin melko tasapaksuista pelaaminen kaikissa nyt on että parhaiten kontrollit toimivat siinä viimeisessä osassa. Melkoista hiomista tosin on tehty ensimäisessä osassa, joka juurikin kontrollien takia jäi itselläni aikoinaan läpi pelaamatta. Ne kun olivat niin....hmmm löysät. Edelleenkin tätä pelisarjaa vaivaa tietynlainen löysyys. Mutta kun siihen tottuu niin ei se sitten ole niin paha. On niitä kontrolleja siis hiottu alkuperäisistä PS3 peleistä mikä on erittäin hyvä juttu. 

Ensimmäinen aarre ensimmäisestä osasta.

Nathan osaa mennä suojan taakse ampumaan joko sokkona tai tähdäten. Ampua lonkalta tai tähdäten ja lähitaistelun hän myös taitaa. Tosin ensimmäisessä osassa lähitaistelu on hyvin erilaista mitä seuraavissa osissa. Ensimäisessä lähitaistelussa pitää osata rytmittää lyönnit neliö...neliö...kolmio etc. Jos painelee napit summanmutikassa ilman rytmiä niin lyönnit eivät mene perille ja kuolema korjaa melko pian. Toisessa ja kolmannessa systeemiä muutettiin melkolailla. Neliötä kun vain hakkaa niin viholliset lakoaa, elleivät koita lyödä takaisin jolloin kolmiota painamalla lyödään vastahyökkäykseen vastahyökkäys. Tai jos käyvät käsiksi niin ympyrää takomalla Drake irrottaa itsensä otteesta. Eli hieman toiminnallisempaan suuntaan mentiin ensimmäisen osan jälkeen. 

Ensimmäisessä osassa seinien tekstuurien vanhuus näkyy selvästi

Hiippailua voi koittaa harrastaa mutta melko äkkiä viholliset huomaavat sinut ja sen jälkeen aseet paukkuvat. Kolmannessa osassa tosin on muutama kohtaus joissa on pakko hiipiä tai tulee game over. Jonkin verran salaisissa temppeleissä pitää tietysti olla lukittuja ovia tai kuolettavia ansoja, koska hei mitäpä muuta tekemistä antiikin sivilisaatioilla oli kuin kehitellä mitä erilaisempia keinoja pitää ovet lukossa varkaiden pelossa.

Sniikkailulla voi saada muutamat viholliset hoidettua paljon helpommin kuin ampumalla

Korstojen kanssa on aina kiva harrastaa turpakäräjiä

Graafinen ilme peleissä on edelleen hyvä. Ensimmäisessä osassa tosin on melkoinen kasvojen kohotus tehty. Se paistoi itselläni heti silmään kun pelin pisti päälle. Muut osat ovat sitten siloteltuja FullHD 60fps pyöriviä pelejä. Edelleenkin toinen ja kolmas osa ovat minun mittapuullani komeita, vaikkakin peleissä alkaa vanhuus näkyä jos katsotaan vaikka ruohoa tai tekstuureja lähempää. Mutta se nyt on sellaista nillittämistä ennemminkin. 

Unchartedeissa pääsee ainakin auton kyytiin, vesiskootterin ja hevosen.

Äänimaailma on edelleen hyvä, musiikit sopivat tilanteisiin hyvin ja aseet paukkuvat kivasti. Ääninäyttelyt on myös hyvin tehty. Itse en muista saiko aikoinaan äänivalikossa tosin säädettyä kotiteatteri laitteiden kaiutin asetuksia yhtä hyvin kuin nyt. Pystyy siis valitsemaan missä kaiuttimet tarkkaan ottaen sijaitsevat pelaajaan nähden. Tämä on ainakin itselleni tosi iso plussa äänien suhteen. Niin ja kaikissa kolmessa edelleen on suomi tekstit. Välillä tietysti hyvin englantia osaava huomaa että olisi ehkä suomentaja voinut paremminkin hommansa tehdä. Mutta hei, niinhän se on kaikissa muissakin suomennuksissa.

Pallit paleltuu toisessa osassa.

Ensimmäisen osan kasvojen kohotusta.

Itse en jaksanut hirveätä grindfestiä alkaa peleissä harrastamaan. Aluksi ajattlein että pelaan hard modella pelit heti läpi, mutta aikapian tulin toisiin ajatuksiin. Peli kun vaikeuttaa itseään sillä että viholliset kestävät enemmän ja sinä vähemmän. Itse en jaksa tälläistä vaikeustaso hömppää enää. Pelissä kun jotkut action kohtaukset ovat sellaisia että vaikka helpoimmalla pelaisi niin kuolo voi korjata. joten normaali vaikeustasolla nämä pelasin. Viholliset eivät mitään järjenjättiläisiä ole, mutta menevät kuitenkin suojan taa aina kun mahdollista. Samoin kranaatteja viskovat kohtuu tiheään. Ainoa mikä näissä peleissä ärsyttää on Naughty Dogin tapa loppua kohden lisätä huomattavasti panssaroituja vihollisia. Jotka siis ovat melkoisia bullet spongeja ellei sinulla satu olemaan magnum asetta tai raketinheitintä. 

We can make it.

Arvosana koko trilogialle 9/10 koska olen jonkinasteinen fani niin pelisarjalle kuin Indiana Jonekselle. 

Hyvää

+ FullHD ja 60fps 

+ Indiana Jones teema

+ Hahmot

+ Juonet

+  Maisemat ja alueet joilla seikkaillaan

+ Kontrollit helppo omaksua

+ Kevyet puzzlet

+ Musiikit

+ Ääninäyttely ja suomi tekstit

Huonoa

- Ainoastaan ensimmäisessä osassa on merkittävästi ulkonäkö uusittu

- Loppua kohden pelissä tavataan ihan liika panssaroituja vihollisia

- Välillä on hankala hahmottaa mihin hahmo voi hypätä ja mihin ei

- Tähtääminen on välillä outoa. Vaikka keskelle päätä ampuisit luoti vedättää vähän vasemmalle.

Bugeja ei tullut montaa vastaan mutta tuli kuitenkin.