Japonese RPG (rocketpropelledgrenade) tällä kertaa kyseessä. Pitkän taipaleen kulkenut Tales of (insert name here) pelisarja on aina jäänyt hieman muiden kaltaistensa kuten Final Fantasy sarjan jalkoihin. Vaikkakin itse olen taistelumekaniikoista aina pitänyt, tämä pelisarja rikkoi sitä vuoropohjaisuuden kaavaa joihin RPG peleissä oli totuttu ja toi aktiivisen taistelun ainakin japanilaisiin roolipeleihin (ainakin minulle tämä oli ensimmäinen SNES JRPG peli jossa taisteluissa piti olla aktiivinen nappien hakkaamisen suhteen) ja pitkälle siis sarja on tullut. Tämä Zestiria on 16:sta peli ns. pääsarjaan kuuluva ja erilaisia spinoff pelejä on useita myös ja mangaa ja animee kans tais olla ja silleen.
 |
| Seikkaileva köörimme. |
Takaisin itse peliin. Joudun tällä kertaa tekemään PS4 pelistä enemmänkin tekstipohjaisen arvostelun koska tässä oli sen verran kovat videotallenuksen estot koko pelin ajan että vain muutamaa sivutehtävissä suoritettavia tappeluita sai kuvattua käyttäen pleikan omaa videon otto ohjelmaa. Ehkäpä pelin tekijät halusivat että porukka oikeesti itse pelaisi tätä eikä vain katsoisi youtubesta tai vastaavasta kun joku muu pelaa pelin läpi. En kyllä heitä syytä asiasta silleen mutta nyt ollaan nykyajassa jossa sellainen toiminta on arkipäivää.
Tarina on juonellisesti melko/erittäin/hyvinkin lapsellisen yksinkertainen aluksi ainakin. Olet ihminen nimeltä Sorey joka kaverinsa Mikleon kanssa tutkii huvikseen erilaisia muinaisia temppeleitä ja raunioita. Yhdessä tutkiessaan erästä temppeliä he törmäävät prinsessaan joka etsii Serapheja (jumalolentoja joiden puoleen ihmiset ovat kääntyneet ongelmiensa kanssa) suuren hädän hetkellä koska sota ja pahuus ja diipadaapa. No käy ilmi että nykyään ihmiset eivät näe Serapheja koska syy X mutta käykin ilmi että Soreyn kaveri Mikleo on sellainen ja oikeastaan koko kylä missä Sorey asustaa. Muutamat vitsit pyörivätkin pelin ympärillä siinä kuinka hullulle Sorey vaikuttaa kun hän yksikseen puhuu jollekulle. Niin ja johan sen arvasi että tällä Soreylla on ollut haaveena olla sankari ja sankariksi hän sitten alkaakin nimittäin Seraphien avulla hän alkaa Sheperdiksi (paimen) ja alkaa ruotimaan maailman pahuutta vähemmäksi saaden mukaansa muutaman kaverin matkalle. Aluksi siis juoni on hyvin perushuttua, mutta kyllä siinä muutamat muutokset sattuu ettei ihan liian mustavalkoiseksi peli mene.
 |
| Yhdistetyillä voimilla ulkonäkö muuttuu ja taidot kans. |
Nyt kun tarina on alta pois niin keskitytään taisteluun mistä minulla on video pätkää näyttää. Sanon sen että taistelu on ehkä turhankin monimutkaiseksi selitetty/tehty ainakin aluksi, vasta 20h kun olin itse tätä pelannut niin ymmärsin pelin taistelu mekaniikan hienoudet. Että ei mikään aloittelijan peli, tai no saahan tässä vaihdettua lennosta vaikeustason (ei taistelun aikana tosin) erittäin vaikeasta erittäin helppoon. Joissain taisteluissa myönnän että pistin helpommalle tason koska ei vaan jaksanut puurtaa. Joillain pomoilla kun on se HP mittari melko mittava (hehe) etten oikein jaksanut tahkota enää loppua kohden. Ainut mihin vaikeustaso vaikutti on siihen mitä vihollisista tippuu, parempia esineitä sai normaalilla vaikeustasolla ja vaikealla vaikeustasolla sai enemmän rahaa, mutta vähemmän expaa jota en ymmärrä.
Jossain määrin taistelut ovat kivi paperi sakset lisko spock. Jokainen seraphin edustaa tiettyä elementtiä joten kannattaa hyökätä vihollista vastaan sellaisella mille se on heikko. Ainoastaan seraphinit osaavat taikoa, mutta ihmiset osaavat taistelutaitoja. Lähinnä siis taioissa on hetken "lataus" ja taistelutaidot tapahtuvat heti mutta ne toimivat vain lähitaistelussa kun taiat voi käyttää kauempaakin ja taiat voi keskeyttää lähitaistelu hyökkäyksellä jos se rikkoo jonkin rajan ja diipadaapa. Kaikkea tälläistä hienosäätö hommaa pelissä on ja siihen tosiaan menee aikansa ennenkuin ne ymmärtää ja sisäistää.
Sama homma esineiden luomisessa, kahdesta samanlaisesta esineestä saadaan voimakkaampi sama esine esim miekka + miekka on miekka+1 mutta esineissä on myös omia taitoja jotka vaikuttavat pelaajan hahmojen hyökkäykseen, suojaukseen HP:hen etc. Että tässä pelissä riittää säätämistä ja opettelua. Jos jaksaa opetella niin peli ns. palkitsee helpottumalla. Tai siis eihän se suoranaisesti helpotu mutta kun osaat pelata sitä paremmin pärjäät paremmin. Ehkä tosin siksi tähän peliin on laitettu se helpoin vaikeustaso jotta kuka tahansa voi pelin läpäistä vaikkei oppisi kaikkia hienouksia. Mikä on hyvä asia, ei kaikilla nimittäin riitä hermot tälläiseen näin hektisenä aikana kun pelejä tulee ovista ja ikkunoista ämpärikaupalla päivittäin!
Pelissä on myös sivutoimisia tehtäviä ja ainut keino matkustaa kartalla pikana on vapauttaa/löytää seraphineja jotka jäävät alueen lordeiksi, tarjoten näin kätevän tavan liikkua nopeasti muistipaikasta toiseen. Joissakin kohdissa tarinaa on tosin ilman sen kummempaa syytä warppaaminen estetty paikan A ja B välillä.
Tales sarja on myös tunnettu skiteistään, eli pienistä puhe pätkistä pelaajan ohjastaman porukan kesken. Välillä käyvät keskustelua esim. maisemista ja välillä tapahtumista. Jokainen henkilö on omanlaisensa persoona ja sen näkee keskusteluissa. Hahmot ovat kohtalaisesti kirjoitettuja ja perus japsi huumoria on siis mukana. Pikkuhousu juttuja ei sentään ollut, tai en huomannut. En tosin tiedä onko mennyt ikä ohi itsellä näistä peleistä vai oliko vain niin huonosti kirjoitettuja ne "sketsit" kun ei minua ainakaan naurattanut. Hieman väkisin väännetyiltä tuntuivat.
Jossain määrin taistelut ovat kivi paperi sakset lisko spock. Jokainen seraphin edustaa tiettyä elementtiä joten kannattaa hyökätä vihollista vastaan sellaisella mille se on heikko. Ainoastaan seraphinit osaavat taikoa, mutta ihmiset osaavat taistelutaitoja. Lähinnä siis taioissa on hetken "lataus" ja taistelutaidot tapahtuvat heti mutta ne toimivat vain lähitaistelussa kun taiat voi käyttää kauempaakin ja taiat voi keskeyttää lähitaistelu hyökkäyksellä jos se rikkoo jonkin rajan ja diipadaapa. Kaikkea tälläistä hienosäätö hommaa pelissä on ja siihen tosiaan menee aikansa ennenkuin ne ymmärtää ja sisäistää.
Sama homma esineiden luomisessa, kahdesta samanlaisesta esineestä saadaan voimakkaampi sama esine esim miekka + miekka on miekka+1 mutta esineissä on myös omia taitoja jotka vaikuttavat pelaajan hahmojen hyökkäykseen, suojaukseen HP:hen etc. Että tässä pelissä riittää säätämistä ja opettelua. Jos jaksaa opetella niin peli ns. palkitsee helpottumalla. Tai siis eihän se suoranaisesti helpotu mutta kun osaat pelata sitä paremmin pärjäät paremmin. Ehkä tosin siksi tähän peliin on laitettu se helpoin vaikeustaso jotta kuka tahansa voi pelin läpäistä vaikkei oppisi kaikkia hienouksia. Mikä on hyvä asia, ei kaikilla nimittäin riitä hermot tälläiseen näin hektisenä aikana kun pelejä tulee ovista ja ikkunoista ämpärikaupalla päivittäin!
Pelissä on myös sivutoimisia tehtäviä ja ainut keino matkustaa kartalla pikana on vapauttaa/löytää seraphineja jotka jäävät alueen lordeiksi, tarjoten näin kätevän tavan liikkua nopeasti muistipaikasta toiseen. Joissakin kohdissa tarinaa on tosin ilman sen kummempaa syytä warppaaminen estetty paikan A ja B välillä.
 |
| Japanissa on selvä päähän ampumis fetissi menossa, monessa muussakin JRPG pelissä näkee hahmon ampuvan aivonsa pellolle, mutta saaden siten lisävoimia. Oh japan u so crazy! |
Tales sarja on myös tunnettu skiteistään, eli pienistä puhe pätkistä pelaajan ohjastaman porukan kesken. Välillä käyvät keskustelua esim. maisemista ja välillä tapahtumista. Jokainen henkilö on omanlaisensa persoona ja sen näkee keskusteluissa. Hahmot ovat kohtalaisesti kirjoitettuja ja perus japsi huumoria on siis mukana. Pikkuhousu juttuja ei sentään ollut, tai en huomannut. En tosin tiedä onko mennyt ikä ohi itsellä näistä peleistä vai oliko vain niin huonosti kirjoitettuja ne "sketsit" kun ei minua ainakaan naurattanut. Hieman väkisin väännetyiltä tuntuivat.
 |
| Nähtävästi ainakin jp versiossa hahmoille saa ostettua (varmaankin oikealla rahalla DLC kamaa) myös paljastavia asuja. |
Arvosana 7/10
Hyvää
+ JRPG pelejä ei ole paljoa ja tämä täyttää sen aukon hyvin
+ Taistelu systeemi kun sen oivaltaa
+ Juoni ihan hyvä (vaikkakin tarinassa on aukkoja ja liiankin mustavalkoinen maailma välillä)
+ Nätti ulkoasu
Huonoa
- Taistelu systeemi jos sitä ei oivalla
- Huumori ei uppoa kaikille
- Puuduttavat pomotaistelut
- Välillä ei voi warpata ja sille ei oikein syytä anneta
- Ehkä liiankin lapselliseksi peli välillä heittäytyy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti