Insta

Steam ID

PSN ID

lauantai 7. joulukuuta 2013

The Legend Of Zelda A Link Between Worlds 3DS



Ostin, pelasin, menin läpi. Kulutettu aika taisi olla 12h kieppeillä. Pieni pettymys toisaalta.
Zelda fani kun olen ja melkeinpä kaikki Zelda pelit olen läpi pelannut niin tämä tuntui LIIAN helpolta, vaikka onkin "lapsille" suunnattu peli. Liian helpot pomot, liian helposti löydettävät extrat (sydämen palat, mustekala otukset ym) että tässä on kyllä hieman liikaa painotettu sitä lapsille puolta. Ennen olen pitänyt Zelda pelejä kuitenkin sellaisina "sopii kaikenikäisille" kun on löytynyt sitä haastetta vaikka aikuinenkin ihminen sitä pelaa.

Juonesta en viitsi puhua mitään, sillä saatan innostuksissani spoilata jotain. On tässä kuitenkin muutama yllätys jotka ainakin itseni yllättivät ihan tosissaan.

Link to the past
Link Between World
Graafinen ilme. Erittäin tutun oloinen, no ei ihme. Onhan koko kartta melkein suora kopio klassikko Zeldasta otettu ja tyyli on hyvin samanlainen, sekä viholliset tutunoloiset. Nostaligisissa fiilingeissä mennään siis. Itse pidin tyyli suunnasta, enkä siitä mitään moitittavaa keksi. 3D efektit olivat selkeät kun niitä käytti. Ehkäpä ensimmäinen 3DS peli jossa oli oikeasti hyötyä siitä 3D ominaisuudesta. Helpotti joissain temppeleissä etenemistä.

Äänimaailma. Taas mennään nostalgisissa tunnelmissa. Pieninä bonuksina on, muutama alue missä soi muissakin Zelda peleissä olleita kappaleita. Linkin ääninäyttelijä tosin on tainnut vaihtua tai jotain. Tuntuu tulevan vielä pykälän korkeammalta ähkinä äänet..siitä pieni miinus minun kirjoissani.

Pelattavuus, no se on kyllä kohdillaan. Mitään valittamista en löydä.
Between worlds
Tosiaan, melkoinen nostalgia pommi niille ihmisille, jotka ovat pelanneet The Legend Of Zelda a Link To The Past peliä Snes konsolilla, tai emulaattorilla. Paljon on tuttuja hahmoja, maisemia sekä useita hieman piilossa olevia viittauksia muihin Zelda maailmojen peleihin. Majoras Mask, Ocarina of Time, yleisesti kaikkiin etc.
A Link to the Past
Mukavaa pelattavaa mutta kuten jo mainitsin niin haastellisuutta pelistä ei tahdo löytää. Onko Nintendo ajatellut ettei tätä osta kuin lapset vai mikähän tässä on kyseessä? Vai eivätkö osaa tehdä enää 2D pelejä. Siis tosiaan joo, isometrisessä kuvakulmassa koko peli pelataan, välillä Link pystyy muuttumaan kuvaksi seinälle ja liikkumaan täysin 2D maailmassa oikealle ja vasemmalle. Tässäpä se suurin ero siihen Link to the Pastiin onkin. Hyvin se toimii kieltämättä.

Loppu arvosanani tälle pelille olkoot 8/10 ja tässä mennään nostalgia lasit silmillä joten ehkä hieman yläkanttiin on pisteet.

PS. kuvat nyysitty googlettamalla, en jaksa alkaa räpeltämään kameran kans pieneltä ruudulta kuvia. Helpommalla pääsee tällä viissii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti