Sony UHP-H1 video

Red Dead Redemption 2 Arvostelun tapanen

Päivitetty 25.12.2018 Ah sain tämän joululomalla nyt läpi pelattua. No ei ehkä ihan niin loistava loppu ja jotenkin liiankin vakava peli. Ei siinä etteikö peli olisi hyvä siis, mutta olen tottunut RockStarin peleiltä odottamaan enemmän huumoria. Ehkä missasin jotain. Myöskin loppu oikeastaan aiheutti ärsytystä sekä fiiliksen "miksei tämä jo lopu?". Omasta mielestäni loppua on tahallaan pitkitetty. Alkoi kyllä itsellänikin siinä +60h kohdilla tuntumaan että pitäisi saada pikamatkustus helpommaksi. Hyvä peli, mutta ei ihan sen 10/10 pitemminkin 8½/10. Syynä siis tekemisen puute (itselläni aika harvoin tuli mitään random eventtejä vastaan) sekä saatanalliset ratsastus matkat.

Luigi´s Mansion 3DS

Ah tuo pitkä ja pelokas vihreisiin haalareihin pukeutuva viiksivallu Luigi, saapuu taas viihdyttämään meitä imurin kanssa. Tällä kertaa kyseessä on siis Gamecubella ensin nähdyn pelin uusio versio. No juurikaan mikään ei ole GC versioon nähden muuttunut, paitsi moninpeli on tullut lisäksi tähän peliin.

Olet Luigi joka on lähtenyt tutkimaan Marion kanssa arpajaisista saatua voittoa johon ei ollut edes osallistuttu. Mario meni edeltä ja ei tullut takaisin kartanosta. Nyt on Luigin vuoro lähteä tutkimaan uutta kartanoa. Melko pian käy ilmi että ilkeät Boot ovat siepanneet Marion ja talo on muutenkin täynnä erilaisia kummituksia ja haamuja. Onneksi hullu tiedemies professori Gadd sattui olemaan tienoolla ja antaa Luigin taskulampun kaveriksi pölynimurin (Poltergust 3000) ja Game Boy Horror laitteen jossa on kartta, kamera ja puhelin samassa laitteessa. Siitä sitten kartanoa putsaamaan aaveista ja Mariota etsimään.

Pelissä siis käydään kaikki huoneet läpi rahan ja erikoisaaveiden toivossa. Aaveet ensin säikytetään taskulampulla että niiden sydän/ydin paljastuu ja sen jälkeen ne voi alkaa imuroimaan, pienimuotoinen minipeli kyseessä.  Jos aave lähtee vasemmalle, väännä tattia vastakkaiseen suuntaan niin saat aaveelta kestopisteitä pois. Kun pisteet loppuu aaveelta niin se menee imuriin. Simple as that. Erilaiset aaveet voivat vaatia erilaisia kikkoja kuten veden, jään tai tulen käyttämistä pyydystäessä. Mitä enemmän omaisuutta saa pelin aikana kerrytettyä niin se vaikuttaa pelin loppuun. Muuta merkitystä rahalla ei ole. Erikois aaveet vaativat välillä hieman pähkäilyä että kuinka sen ytimen saa esiin että aaveen voi imuroida. Boot piilottelevat milloin missäkin ja niitä pitää koittaa 50 kappaletta kartanosta löytää. Niin ja pitäähän se Mariokin löytää ja selvittää kuka on katoamisen takana!   

Teknisesti ottaen peli näyttää hieman köykäisemmaltä mitä alkuperäinen 2001 vuonna tehty versionsa. Noh, pitää muistaa että käsikonsoli kyseessä joten melko hyvin kuitenkin käännös on tehty, lähinnä liika valoisuus aiempaan nähden on häiritsevää. Rosoisuutta ja yksityiskohtien puutetta kans alkuperäiseen huomattavissa. No en itse löydä valittamista graafiselta puolelta kuin sen valoisuuden, pelatessa noita muita asioita en itse ainakaan niin huomannut häiritseväksi tekijäksi.

Äänimaailma on hyvä, kun joltain alueelta on aaveet putsattu niin Luigi hyräilee pelin tunnus sävelmää itsekseen. Muutenkin tuttua Nintendo laatua luvassa.

Kontrollit toimivat mutta välillä oli hankala saada Luigi oikealle kohdalle kokeilemaan jotain kaappia avaamaan, pikkutarkka ohjaus ei ole oikein kohdillaan.

Enpä tästä oikein muuta osaa sanoa kuin sen, että jos pidit joko A. alkuperäisestä mutta et sitä enää omista tai B. pidit Luigi´s Mansion 2sesta niin tätä peliä voin suositella pelattavaksi. Pienenä lisänä tosiaan on se kaverin kanssa pelaaminen mutta itse en sitä ole päässyt kokeilemaan niin en tiedä mitä siltä odottaa. Ottaen huomioon pelin lyhyyden ja helppouden niin:  

Arvosana 7½. 

Kyllä tätä pelailee mutta kakkos osassa on ehkä enemmän pelattavaa ja tutkittavaa mitä alkuperäisessä. Noh Luigi´s Mansion 3sta odotellessa.

Hyvää

+ Luigi sankarina

+ Musiikit

+ Erilaiset aaveet

+ Lisätty MP 

+ Kevyet pulmat

 

Huonoa

- Teknisesti köykäisempi versio alkuperäisestä

- Lyhyt

- Uudelleen peluuarvoa ei ainakaan omalla kohdalla juuri ole

Mafia 3 PS4 (PsPlus)

Tulipahan väkisin väännettyä läpi tämä peli. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Peli kärsii vähän jokaisella alueella eikä mikään ihme ettei peli ole mitään hyviä arvosteluja saanut oikein mistään, ei minultakaan.

Teknisesti tämä peli yrittää ehkä enemmän jäljitellä suosittua GTA sarjaa, siinä onnistumatta. Alku on hyvä ja mielenkiintoinen vaikkakin kliseinen kostotarina, mutta hyvin pian alkumetrien jälkeen peli lässähtää pakkopullaksi "mene tuonne tapa/hajota kaikki" tee tämä uudestaan seuraavan 6-8h ajan HOHHOI että puudutti.

Ulkoisesti ottaen peli on ihan jopa nätti suorastaan. Tekstuurien poppailua tosin tulee kun ajaa autolla nopeampaa ja pitkää suoraa. 

Teemaltaan pelin pitäisi sijoittua kultaiselle kuuskyt luvulle. Puheessa loistaa siis Nigga this nigga that, se on sitä aikaa kun etelävaltiossa -60 lukua elettiin ja kaikki puhui niin. Tulee lähinnä -60 luku esiin parissa tehtävässä ja musiikissa sekä hahmojen vaatetuksessa ja autojen ulkonäössä (GTA Vice City teki tämänkin retroilun paremmin tosin).  En vain itse saanut tästä oikein sellaista kunnon 60 luvun vibaa jos vertaa vaikka aiempaan Mafia 2 peliin joka sijoittui siis 40-50 luvulle.

Henkilöt ovat hyvin stereotyyppisesti kirjoitettu ja nopeasti unohdettavissa. Rikos kopla joka kasataan kokoon on hyvin heikosti toteutettu. Irkku kitisee kaikesta, haitilais nainen kitisee kans ja ainoastaan Mafia 2 tuttu Vito on ei kitisijä mutta kitisee silti.

Tekoäly ei todellakaan loista tässä pelissä. Yhteen kohtaan sain tehtyä ruumiskasan olemalla saman seinän takana viheltelemässä pahaa aavistamattomia idiootteja Lincolnin puukon isku etäisyydelle.  

Ohjaaminen tehty hieman kankeaksi, välillä ei vaan saanut sitä tähtäintä pysymään löntystelevän vihollisen perässä (en säätänyt mitään asetuksista, ehkä ois korjaantunut asetuksien rukkauksella) Hidasta ja kankeeta muutenkin kaikki tekemiset, lukittujen ovien yms. minipeli täysin turha ja rasittava ajan haaskaaja.

Pelille annan arvosanaksi 4½/10 ja puolikas piste tulee siitä että se oli "ilmainen" koska plussa peli. 

Kyllä tällä aikaa tappoi parempia pelejä odotellessa.

Hyvää

+ Musiikki (jos tykkää)

+ Brutaalit tapot (maku menee melko pian tosin)

Huonoa

- Pelillä ei kunnon loppua vaikka mitä tekee

- Kontrollit

- Tekoäly

- Turha kaupungin osien jakaminen

- Valittavat rikollispomot ärsyttävät

- Dialogi enimmäkseen shaibaa

- Katujen ihmiset tylsiä ja aivottomia, vielä turhempia kuin yhdessäkään GTAssa tai edes aiemmissa Mafia peleissä

Lainaus joka sopii tähän peliin, en tiedä miksi:

 

Hey, niggers! Turn that jungle music down! Woogie boogie, nigger! Woogie boogie!

Dave Chappelle

 

SteamWorld Dig 2 Switch

Pitkästä aikaa tuli pelattua hyvä 2D Metroidvania peli läpi. Nimittäin

Tässä pelissä eletään aikaa kun ihminen on tuhonnut maan jossain määrin, sillä maan pinnalla asuu enimmäkseen vain robotteja jotka muistuttavat enemmänkin rämiseviä peltipurkkeja kuin mitään korkean teknologian androideja. Kaikki muukin on pelin nimensä mukaisesti steampunkahtavaa eli ruostetta ja hammasrattaita. Ei mitään kovin hienoja teknologisia härpäkkeitä ole nähtävissä. Pelin sankari on "nuori" robotti tyttö(?) Dorothy joka etsii aiemman osan sankaria Rustya joka katosi ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. 

Teknisesti ottaen kyseessä on jonkinlainen luolasto seikkailu, sillä kaivoksessa enimmäkseen seikkaillaan resursseja keräten, vihollisia teilaten ja warppi aukkoja etsien. Peli kulkee lähinnä siten että kaivat aina vain alaspäin, keräät matkalla kaikki mineraalit ja artefaktit mitä löydät, kun reppu on täynnä käyt kaupungissa myymässä kamat, päivität varusteita saamillasi rahoilla, menet takaisin ja kaivat syvemmälle. Välillä löytyy laitteita jotka asentavat Dorothyyn päivityksiä Metroid tyyliin. Uusilla päivityksillä löytyy uusia aarteita ja pääsee tutkimaan uusia paikkoja. Rince and repeat kunnes lopputekstit rullaa näytöllä.

En nyt ala sen kummemmin syväluotaamaan peliä, toimiva metroid henkinen tasohyppely roolipeli elementeillä. Mitä enemmän päivität varusteita, sitä helpommaksi peli käy loppuakohden. Mielenkiintoisia pieniä aivopähkinöitä välillä tulee vastaan kun kaivoksessa tulee välillä huoneita vastaan joista saa päivitys rattaita, kunhan ensin selvittää huoneen pulman. Yleensä aika yksinkertaisia pulmia mutta välillä vastaan tuli sellaisia että piti hetki oikeasti miettiä mitä tehdä jotta saa sen palkinnon. Paljon on myös piilotettuna artefakteja joita eräs robotti tutkimusmatkailija haluaa vaihtaa piirrustuksiin joilla saa Dorothylle taas ostettua erikoisempia päivityksiä. 

 

Arvosana 9/10

Harvoin tulee nykyään näin hyvää metroidvania herkkua vastaan. Suosittelen jos pidät steampunkista, metroidista, ja tasohyppely peleistä noin yleensä. Bonuksena mainittakoon Switchin kannettavuus ja tai isolta ruudulta pelaaminen. Toimii nimittäin kummin vain.

Hyvää

+ Kenttäsuunnittelu

+ Hahmot (vaikka jäävätkin hyvin pintapuolisiksi)

+ Pelimekaniikat toimivat moitteetta, en voinut syyttä kontrolleja jos kuukahdin

+ Äänimailma   

+ Nättihän se on

Huonoa 

- Aluksi voi olla hankala peli, helpottuu jopa liikaa loppuakohden

Yo-Kai Watch 2

Tällänen jossain määrin mielenkiintoinen Pokemon klooniksikin haukuttu ölliäisten keräily peli tuli ostettua ja läpikin nyt vihdoin ja viimein pelattua. Oliko se sen vajaan 30h arvoista? Se selviää pian.

En ole itse ensimmäistä osaa pelannut niin en tiedä onko tämä nyt sitten varmasti suora jatko edelliseen peliin. Aluksi sankari poikamme unohtaa kaikki Yo-Kai kaverinsa kun kaksi ilkeää Yo-Kaita varastavat Yo-Kai kellon pojalta. Kyseisen kellon avulla kun hän näkee missä nämä olennot lymyävät ja sen avulla voi itselleen saada lisää Yokaita kaveriksi (okei tässä vaiheessa heitän jo helvettiin tämän yokain hokemisen kun eiköhän se selväksi tule, jaksa koko ajan kirjoittaa sitä oikein prkl). No eihän siinä kovin älyttömän pitkää tutoriaalia mene (no okei melko älyttömän pitkä ja puuduttava aikuiselle ihmiselle niin miksei myös lapselle joille tämä peli on selkeästi suunnattu) kun kossi muistaa unohtuneet ystävänsä kun saa apua hämyisestä liikkeestä joka katoaa kun poika itselleen uuden kellon sieltä saa. 

Ookke, eli aluksi juoni oli se että saada se kello takaisin ja löytää kaverit tai saada siis uusia yokai kavereita. Vasta myöhemmässä vaiheessa peliin ilmestyy pahis joka pitää sitten piekseä ettei maailmaa valtaa ilkeät yokait jotka saavat ihmiset tekemään pahoja asioita. Oikeastaan yokait ovat siis jonkin sortin henkiolentoja, eli pystyvät olemuksellaan joko tahallaan tai tahattomasti vaikuttamaan ihmisiin. Esimerksiksi laiska yokai (insert laiskan yokain nimi in here) saa ihmiset ja yokait laiskoiksi, vihainen yokai vihaisiksi ja niin edelleen. Eikä yleensä ihmiset varsinkaan edes ymmärrä mistä vaikka jokin riita on johtunut kun ilkikurisia yokaita kun ei voi nähdä kuin tietyt ihmiset ja näilläkin pitää olla erikoinen kello mieluusti jonka avulla ne näkee. Eli yokait ovat riivaajia näin teknisesti ottaen. Joka tapauksessa bak tu pisnes.

Teknisesti ottaen ei ole mikään ihme että tätä peliä pidetään Pokemon kloonina, etsi ja löydä erikoisia öllejä, kouluta niitä taistelemalla ja ruokkiakin niitä saa ja jopa asusteita antaa joilla statsit nousee. Joitakin suuria eroja tosin on, pelissä kun on kolme aktiivista yokaita kerralla ruudulla mutta pyöräyttämällä yokai kellon kiekkoa voi reservistä ottaa kolme muuta lennosta tilalle. Myöskään suoria komentoja ei voi yokaille antaa, ne kun haluavat tehdä mitä lystäävät taistelun aikana. Ainoastaan erikois iskut voi tehdä käynnistämällä erilaisia "minipelejä" jotta iskun voi tehdä ja vihollisen voi merkitä jota haluaa ensin kurmoottaa. Muitakin pieniä nyansseja ja toimintoja tulee kun pelissä etenee. Enimmäkseen siis taistelut ovat automaagisia ja onneksi niitä voi nopeuttaa yhdellä napin painalluksella.

Yokai olentoja on paljon erilaisia (sellaset 350 ja risat) ja eri heimoja on muistaakseni 6. (Kyllä tämän arvostelun teen melkein puhtaasti muistista enkä niinkän wikipediaa selaamalla. Tarkemmat tiedot saa varmasti sen kautta.) Eli kerättävää on paljon, jos vain jaksaa kerätä. Se kun ei ole niin helppoa ystävystyä yokaiden kanssa jos vertaa vaikka Pokemon peleihin. Pitää ensin antaa Yokaille sitä ruokaa mistä se tykkää ja tämän jälkeen toivoa että se haluaa liittyä porukkaan. Melko paljon mennään siis tuurilla tässä pelissä. Sama pätee myös taisteluihin välillä. Ei väliä vaikka olisi kuin iso tasoiset omat yokait kun voi olla että jostain syystä ei vaan taistelu suju. Melko paljon pitää pelissä grindata ja se kun on tässä pelissä aika helevetin puuduttavaa välillä. Onneksi pelissä on mahdollista saada exp orbeja erikokoisia niin pystyy niiden avulla ainakin hieman nostamaan heikompien omien yokaiden tasoa.

Tässä pelissä on jotain sellaista mistä toisaalta pidän mutta taasen helvetillinen grindaaminen, tuurilla toimiva yokaiden rekrytointi ja muutenkin sellainen suorastaan liika lapsellisuus on tässä pelissä liiaksi sääntö kuin poikkeus. Ennemmin pelaan niitä Pokemon pelejä kuin sotkeudun enää uudestaan Yokaiden pariin, mikä on toisaalta harmi mutta pelillisesti tämä enemmänkin tuntui puurtamiselta kuin viihteeltä.

Arvosana 5/10 

Hyvää

+ Tekemistä piisaa

+ Hauskoja Yo-Kai hahmoja

 

Huonoa

-Tuuri pohjainen rekrytointi

- Monotoniset taistelut

- Yhtäkkinen vaikeustason nousu

- Grindaaminen

- Juoni

Vampyr PS4

Pitkästä aikaa saimme hyvän, tai ehkä kenties kohtalaisen vampyyri pelin suhteellisen mielenkiintoisella teemalla varustettuna. Mutta lunastaako Dontnod tekijä tiimi yhtään lupauksiaan? Se selviää pian.

Juoni lähtee liikkeelle Jonathan Reidin kuolemasta ja uudelleen syntymästä vampyyrinä. Herääminen ei ole mukavammasta päästä kun herää joukkohaudasta ja kaupan päälle on kaamee jano. Ensimmäinen uhri on tietenkin vielä oma sisko joka on huolestuneena koittanut etsiä veljeään. Välittömästi vampyyrin metsästäjät ovat sitten kintereillä ja Reidillä ei ole mitään hajua mistään miksi hän on epäkuollut ja kuka hänet loi ja miksi lontoo on täynnä vampyyrin metsästäjiä ja raivohulluja espanjantaudin runtelemia ihmisiä. Näihin meidän verisiirtoihin erikoistunut vampyyri lääkärimme koittaa saada selvyyttä 1900-luvun suursodan aikaisessa lontoossa.

Vampyyri visiolla kaikkin musta harmaan punaista. Veri jälkiä on siis helppo seurata.

Huh kuulostaa suoraan joltain uudelta Netflix sarjalta aloituksensa puolesta kun sen näin kirjoittaa. Itseäni tämä peli kiehtoi juurikin WW1 aikakauden lontoo + vampyyrit teeman takia. En joutunut täysin pettymään mutta en päässyt hihkumaan onnestakaan. Pelissä on potentiaalia mutta se on hiomaton timantti.

Pelillisesti Vampyr koittaa olla Dark Souls  pelisarjan seuraaja ainakin  taistelun saralta. Eli opetella jokaisen vihollistyypin hyökkäys kuvio ja sen mukaan väistö, lyönti, win sarjoja tehdä. Tasot hahmolle kertyvät veripisteillä joita normi vihollisia tappamalla saa erittäin vähän. Kaikkein nopeiten saa hahmostaan super vampyyrin kun juo eri alueiden NPC ihmiset kuiviin. Hyvin äkkiä saa itsestään tehtyä (kunhan on tarpeeksi suuri hypnosointi taso itsellä) super vampyyrin jolloin vihollisista tulee heinää ja sinusta verenpunainen viikate. 

Vasemmassa laidassa valitut aseet ja oikeassa laidassa taidot. Vasen yläkulma Reidin taso ja vihollisen taso näkyy myös numerona. Vaikea taistelu siis luvassa kun noinkin paljon taso eroa.

Tietysti NPC hahmot jos imee kuiviksi niin kyseisellä alueella tapahtuu ikäviä asioita. Mitä vähemmän alueella on ihmisiä niin sitä enemmän on vampyyrejä ja muita yön olentoja hyppimässä silmille. Terveellä alueella on enemmänkin ihmisiä ja NPC hahmot säilyvät terveenä jotta heistä saisi paremmat veriexpat imettyä. Kannattaa siis lääkärinä huolehtia potilaistaan kuten teurastaja syöttösioistaan, saa paremman maun kun liha on terveenä teuraalle menossa. (jos siis haluaa niitä NPC hahmoja tappaa). Teoilla on seuraukset ja jossain määrin pelin suola on keskustella näiden hahmojen kanssa ja selvittää heidän salaisuutensa. Näin tekemällä saa myös kokemus pisteitä ja mahdollisesti selviää mielenkiintoisia faktoja hahmoista. Omasta mielestäni osa hahmoista oli ihan mielenkiintoisia ja osa jäi aika vaisuiksi. Eli ei kaikkien NPC hahmojen tarinat olleet loistavia. 

Jos tappaa hahmoja niin alueen kuntotaso tippuu ja ja alueella on turvattomampaa liikkua.

Jos, kuten minä tein koittaa mennä tappamatta yhtään NPC hahmoa niin kannattaa valmistautua grindaamiseen ja vain muutamaa vampyyri taitoa kehittämään kerralla. Ei peli mitenkään älyttömän mahdoton ole niinkään pelattavaksi, ainoastaan ärsyttäväksi käyvät pomotaistelut. Pelissä kun on selkeä tasoeron tuoma vaikeus, eli jos oma hahmo on lvl 10 ja vihollinen lvl 20 niin vihollinen tekee huomattavasti enemmän vahinkoa Reidille kuin Reid viholliselle. Sama sitten toisinpäin. Olikohan niin että menin loppupomon läpi ollessani lvl 29 ja pomo oli lvl 35. Ei mitenkään mahdoton tapaus kun oli tappiin asti kehitetyt aseet ja jaksoi opetella pomon hyökkäys kuviot.

Graafisesti peli ei ole mitenkään silmiä hivelevän kaunis mutta ei sitä nyt rumaksikaan voi haukkua. Keskiverto olisi mikä kuvastaa tätä peliä myös graafisella saralla. Myöskin animaatiot ovat aika tönkköjä keskustellessa ja liikkuessa sekä taistelu kankeahkoa. 

Teknisesti ottaen peli on mukiinmenevää graafisesti mutta ei kuitenkaan parasta laatua.

Äänimaailma on aika perus köhinää ja ähinää mutta brittikorostuksella. Musiikki on erittäin teemaan sopivaa ja käsittääkseni niistä peli onkin kehuja saanut. 

Koska kyseessä on ARPG peli niin tottakai inventoryyn kertyy kaikenlaista tavaraa.

Pelissä on jonkin verran erilaisia aseita, samaan tapaan kuin Dark Soulsissa. Kahden käden, yhden käden, kakkos ase, ampuma ase tyyppisiä. Oma combo oli aika pitkälti DLC miekka (kunnes lopussa löysin pelin parhaan aseen eli miekka sekin) ja sitten pistooli, vaarna tai haulikko. Loppu pomon taisin tappaa miekka, pistooli, haulikko kombolla. Pelissä saa siis valittua omaan pelityyliin sopivat aseet. Kunhan ne ensin löytää. 

Omasta mielestäni tämä on todellakin hiomaton timantti. Ehkä siksi koska kuten jo sanoin niin teema ja hahmo kiehtoo. Teema on hyvä mutta toteutus ontuu. Pelin loppukin tuntui jotenkin oudolta, ehkä kiireellä kyhätty tai jatko osaa odotellessa. En tiedä. Keskinkertaisuus paistaa monessa asiassa ja korjaus päivityksiä ei tullut ainakaan silloin kun minä tämän läpi ehdin pelata noin viikossa. Tunteja tähän sai upotettua koska grindasin tasoja ylös vaikeimman kautta. 

Arvosana 7/10. 

Hyvää

• 1900-luvun lontoo
• Vampyyri lääkäri mielenkiintoinen hahmo
• Mielenkiintoisia hahmoja
• Tekojen seuraukset
 

Huonoa

• Taistelu kankeaa
• Lataus ajat
• Bugeja (itselläni peli kaatui vain kerran, muut eivät ole olleet niin onnekkaita)
• Tönköt kasvoanimoinnit ja liikkuminen
• Loppu tuntui kiirehdityltä
• Vaikeustaso liikaa sidoksissa hahmon tasoon (eli taidot ei ratkaise niin paljoa kuin se hahmon levelin taso)

    

Unboxaus videoita kolme kappaletta (NINTENDOOO)

Jälleen kerran uutuuden viehätys otti vallan minusta, vaimosta ja lompakosta. Joten tavaraa tuli tilailtua, tarvitsimmeko niitä välttämättä? No emme kai, mutta koska pelaajia ollaan (etenkin minä) niin pitihän se uusin Nintendo Switch nyt sitten laittaa (suht halvalla sai), varsinkin kun se on ollut erittäin kova menestyjä maailmalla. Enkä nyt oikeastaan ihmettele kun olen sen itsekkin päässyt kokemaan ja sen pelejä pelaamaan. On muuten ensimmäinen ei käsikonsoli minkä olen Nintendon laitteista ostanut omaksi.

Videon lopulla mainitsin että en nyt enempää noista kerro kuin vasta seuraavalla videolla. No uutuuden viehätys iski heti niin tein sitten kaikki nää videot samoilla tulilla. :D

Näppärä laite tämä Switch, kun pystyy TVn kautta pelaamaan ja ottamaan mukaan kannettavana konsolina. Yllättävän hyvät ne omat mukana tulevat joycon ohjaimet ovat käytössä, vaikkakin iso kätiselle ihmiselle eivät varmasti sovi. Akkukesto ei paras mahdollinen kun ottaa telakasta pois, mutta onhan se nyt hienon näköinen se peli myös omalla pienellä ruudullaan. Eikä sitä nyt toisaalta tule sitten liikaa pelattua kun pitää muistaa ladatakkin.

Olen myös pitänyt laitteen yksinkertaisesta käyttöliittymästä. Pelit tulen ostamaan 90% hyllyyn, jo siksikin kun laitteen oma sisäinen muisti on melko vähäinen. Eihän ne microSD kortit kyllä nykyään paljon mitään maksa isommatkaan mutta en tällä hetkellä koe tarvetta koko kortille. Ostin myös näytönsuojakalvon Switchiin. Mukana kun ei sellaista tule. Ilmaa sinne väliin tietenkin jäi roskien takia, mutta eipä ne pelaamista haittaa. Asiansa ajaa eli suojaa näyttöä naarmuilta.

3rd party ohjain (gamedevil) jonka ostin on osoittanut olevansa ihan ok ohjain. Ei siis vedä ohjaintattien tarkkuudessa vertoja alkuperäiselle PRO ohjaimelle (uskon ainakin) mutta omaan käyttööni se on riittävän tarkka. Zeldaa pelatessa tosin huomasin sen että tästä ohjaimesta puuttuu kokonaan liikesensorit. Joten jotkin temppelit piti kuitenkin pelata joycon ohjaimia käyttäen. Mutta hintaisekseen en toisaalta voi huonoksikaan laitetta haukkua. Videolla kun epäilin liipaisimia niin eivät nyt niin hyvät ole mitä PS4 ohjaimessa esim. mutta eivät olleet niin huonot kuitenkaan mitä aluksi epäilin.

Peleistä en tässä vaiheessa sano muutakuin sen että ne ovat molemmat läpi pelattuna ja jossain vaiheessa kenties kirjoitan niistä arvostelun. Zelda oli pienoinen pettymys ja Mariossa loppu tuli liian äkkiä. Molemmissa riittäisi edelleen koluttavaa mutta varsinkin Zeldan suhteen tulee sellainen meh olo jatkamisen suhteen.

Videot tosiaan olen ottanut omalla Honor 8 puhelimella että mitään äärettömän mahtavaa laatua turha odottaa. 

Kingdom Come Deliverance PC arvostelu

Noniin, nyt se on läpi pelattu. Olen jo aiemmin tänne ja juutuubbiin pistänyt videon jossa hieman olen näyttänyt ja kertoillut pelistä. Ajattelin nyt pitkästä aikaa heiluttaa sanan säilää enkä vain laiskanpulskeasti vain videota editoida. Jotenka valmistautukaa proosalliseen paskan jauhantaan :D

Se tunne kun ensimmäistä kertaa selviät yksin kolmea vastaan

Elikkäs kuten olen muistaakseni videollani kertonut, on tarinamme päähenkilö sepän poika joka joutuu keskelle sodan julmuutta. Erinäisten tapauksien jälkeen tarina saa ryysyistä rikkauksiin käänteen. Kosto retkestähän tässä on käytännössä kyse koko pelissä ja se kantaa aika hyvin koko pelin ajan. Välillä tosin itse en pysynyt kärryllä kuka on kuka ja mitkä ovat syyt miksi joku toimii kuten toimii. Sehän tosin kuvastaa toisaalta erittäin hyvin pelin pääsankarin Henrin osaa tässä kaikessa. Paska valuu alaspäin ja sivulliset uhrit yleensä saavat roiskeet naamalle kun isot herrat päättävät alkaa vääntämään siitä kenellä on isompi...ööö kruunu tai kuka sen kruunun ansaitsee.

Päätöntä menoa

Pelillisesti tämä on aika mielenkiintoinen jos sitä oikeasti aletaan miettimään. Koska Henri on oikeesti aika kädetön kaikessa, niin on myös pelaaja. Tekemällä oppii, kuten oli jo vanhemmissa Elder Scrolls peleissä. Mitä enemmän selvität tilanteet puhumalla niin taito puhua paranee, jos heilutat raskasta miekkaa niin sekä voima että miekan käyttö taidot paranevat ja sitä rataa. Jos pelaat pelin alusta loppuun etkä pidä hirvittävän pitkiä taukoja pelaamisesta niin kyllä, melkoinen tappokone Henristä tulee melko pian, varsinkin kun huomaa muutaman niksin taisteluissa niin paljon helpommaksi pelin "hankala" taistelu systeemi muuttuu. Omasta mielestäni olen oikeastaan kummissani miten ei muissa tämän tyylin peleissä ole samanlaista taistelusysteemiä jo aiemmin keksitty tai otettu käyttöön, Skyrimit sun muut tuntuvat nyt aivan järkyttävän alkeellisilta tähän peliin verrattuna. Vaikka ei tämä siis mikään täysin timanttinen  järjestelmä vielä ole.

Hän vain halusi oppia irlantilaista tanssia

Graafisesti peli on sellainen...no nätti mutta jotenkin keskinkertainen kuitenkin. Ei kaikkein parasta antia mutta ei tätä rumaksikaan voi haukkua. Ongelmia tosin ilmenee melko paljon, jostain syystä pelillä on paha tapa jättää melko vähän muistiin joitain tekstuureja joten popup efekti on arkipäivää, samoin kuin ihmisten kasvojen tarkat piirteet, jotka yleensä piirtyvät vasta hetken kuluttua. Tämä tosin ei haittaa pahasti kun siihen tottuu ja ymmärtää, että en muista vuosiin enää tulleen sellaista avomaailman peliä jossa tälläistä ongelmaa ei olisi. Tietysti korjaus olisi kiva ja tätä on muistaakseni luvattu. 

Mikäs torikokous täällä on?

Äänimaailma on hyvinkin sopiva teemaan, varsinkin munkkien laulu kirkossa on aika siisti juttu silleen äänellisesti. Muuten peli äänet koostuvat lähinnä pellin räminästä ja miekkojen kirskunasta etc. En oikein mitään valittamista löydä, paitsi lopputekstien polakki örinä hevi aiheutti myötähäpeää jostain syystä.

No sehän on itse saatana

Entäs ne bugit? No niitähän pelillä piisaa, milloin jokin tehtävä jää suorittamatta syystä X tai joku hahmo ei suostu puhumaan syystä Y tai hevonen jää ilmaan roikkumaan koska Isaac Newton ei ollut vielä painovoimaa keksinyt. Kaikenlaista pientä ja välillä ikävä kyllä suurempaakin pelissä on tai oli siis, itse nyt kun pelasin tämän läpi (epilogi vielä pitäisi pelata) niin pääsen seuraavan uuden pelin kimppuun. Jään tosin mielenkiinnolla odottelemaan tuleeko DLC vai tuleeko suoraan seuraava osa. Tämä jätti positiivisen maun suuhun vaikkakin peli on selvästi jossain määrin keskieräisenä pihalle pistetty. Olisiko loppuvaiheen beta minä voisi tätä versiota pitää. Jokatapauksessa sellainen ihminen joka pitää ritareista ja miekkataisteluista ja irstauden iloista kylpylässä niin kyllä, tämä peli on sinulle tehty. 

Tälläistä voi tapahtua kun elät pimeällä keskiajalla. The witch did it!

Arvosana (koska bugit) 7/10.

Hyvää

+ Ritari aika

+Taisteleminen

+ Hahmon kehitys

+ Juoni

+ Tehtävät

Huonoa

- Lukuisat bugit

- Jotkin sivutehtävät ovat ihan liian "tuo 5 kanin nahkaa" tyylisiä

- Vaatii tasapainotusta loppupeliin (oma hahmo pystyi yksinään tappamaan pataljoonan miehiä...tai sitten minä vain olen niin hyvä ;) )

Haluaisin oikeasti antaa tälle enemmän mutta ehkä vasta sitten voisi sinne 9/10 tienoille nostaa kun pahimmat pelin tehtävät kaatavat bugit korjataan ja joitain statseja parannellaan tai sillee niin sitten. Itselleni tämä peli osui ja upposi, sai koko 70h edestä pelattavaa ja enemmänkin 45€ hintaan. Ai niin ja kaikki kuvat ovat minun itseni ottamia, kiitos steam ja F12 nappi.

Layton's Mystery Journey: Katrielle and the Millionaires' Conspiracy 3DS

Pitkästä aikaa vähän erilaisempi 3DS:n peli tuli läpi pelattua.

Heille jotka tietävät tai muistavat Professor Laytonin seikkailuja joissa erilaisissa maisemissa tutkittiin suurennuslasilla karttaa/aluetta jotta löytyisi vihje kolikoita tai piilotettuja puzzleja niin samalla kaavalla hommat jatkuu. 

Uutuutena ovat oikeastaan kokonaan uudet hahmot, pelattava hahmo kun on Prof. Laytonin tytär Katrielle jonka isäpappaa ei näy missään ja häntä periaatteessa koitetaan löytää (vaikkei sitä kyllä juonellisesti juurikaan tuoda oikeastaan sen kummemmin). Ylimääräistä tekemistä ei kovin hirveänä ollut, vaatteita pystyi Katille ostamaan jos löytää kätkettyjä asuste kolikoita, ruuan valmistusta ohjeiden mukaan nirsoille asiakkaille sekä ns. labyrintti puzzle jossa pitää päästä pisteestä A:sta  B:hen.

Labyrintti minipeli.

Peli pyörii aloittelevan etsivän Katriellen uuden toimen ympärillä, toimeksiannot vaihtelevat laidasta laitaan, kadonneen lemmikin etsimisestä aina mysteeriseen pankki ryöstöön.  Kaikki toimeksiannot ratkaistaan tietenkin ratkaisemalla erilaiset aivopähkinät mitä joko löydetään tutkimalla esineitä tai puhumalla ihmisille.

Hahmot ja juoni ovat jotenkin...no sanotaan että korkeintaan keskinkertaisia. Juonessa ei tunnu olevan päätä eikä häntää ennenkuin ihan lopussa "nidotaan" sattuneet jutut jotenkun yhteen jos sittenkään. Muutenkin juonen kulku tuntuu enemmänkin pottupellossa menemiseltä kuin tasaisella maantiellä ajamiselta.

Ylhäällä iso matami ja kööri ja alhaalla karttanäkymä.

Puzzleissa itseäni ärsytti kuinka älytehtävät ovat muuttuneet enemmänkin kompatehtäviksi kuin oikeasti älyä vaativiksi, vaikkakin saahan sitä vitutukseen asti miettiä jonkin tehtävän ratkaisua kun vastaus on tyyliin peruna koska x+y=y-xy. Okei ei nyt ihan noin mutta minua itseäni henkilökohtaisesti kompakysymykset ärsyttävät. Nettiä tutkiessani kävikin ilmi että aiempien prof. Layton pelien puzzle kehittäjä on kuollut ja eri mies on astunut hänen saappaisiinsa ja sen kyllä huomasi.

Karttanäkymässä liikutaan edelleen pisteestä pisteeseen.

Graafinen tyyli on tuttua sarjan faneille. Eli jonkinlainen pseudo east meets west piirrostyyli. Itse tykkään vaikkakin välillä jotkin hahmot ovat suorastaan aivan naurettavan näköisiä. Kaikkia tämä taidetyyli ei varmasti miellytä. Välivideot ovat hienoja.

Tutkimista suurennuslasin kanssa, maastoa kun jaksaa tutkia voi löytyä vihjekolikko jos toinenkin. Itselleni niitä kertyi reilu 200

Musiikillisesti ja äänellisesti muutenkin, ainakin ääninäyttely on paikoin hyvin onnistunut. Musiikit taasen ovat sellaista taustasurinaa, ei ainakaan mikään kappale jäänyt päähän soimaan.

No en nyt menisi sanomaan, maailma on täynnä kompia ehkä ennemmin.

Peli loppuu myös siten että jatkoa olisi luvassa, mutta en mene kylällä valalle että tämä sarja enää jatkuu, ainakaan omalla kohdallani.

Arvosana 6/10

Sekava ja mitäänsanomaton juoni sekä mielenkiintoisten hahmojen laiminlyönti ja myöskin aivopähkinöiden laatu ovat huomattavasti laskeneet aiempiin osiin verrattuna. Kyllä tämän läpi pelasi mutta ei niinkään "yksi puzzle vielä" meiningillä vaan pitemminkin "milloin tässä tulee jotain mielenkiintoista tapahtumaan". Sellainen mentaliteetti syö peli iloa melkoisesti. 

Hyvää

+ Animaatio

+ Piirros tyyli

+ Jotkut hahmot 

Huonoa

-  Kompa puzzlet

- Juoni

- Jotkut hahmot

- Loppua kohden alkoi itsellä tuntumaan pakkopullalta

Driftmoon PC

Tälläisen pelin tällä kertaa pelailin läpi. Viihdyttä kyllä, mutta videolla sanon hieman yläkanttiin pelin keston, steam ainakin sanoi että pelasin kyseistä peliä 6h enkä suinkaan videolla muistelemaani 12h.

 Arvosana 8/10

Hyvää 

+ Huumori, hahmot ja viittaukset erinäisiin nörtti/elokuva kulttuuri juttuihin

+ Simppeli pelattavuus

+ Kotimainen ja jopa laadukas kahden hengen indie peli

Huonoa 

- Graafinen tyyli on erittäin vanhanaikainen (kaikki ei tykkää)

- Yli helppo jos tietää mitä tekee.

Middle Earth: Shadow of War PC

Jälleen on yksi peli saatu omalta listalta pois. Oliko se sen arvoista? Se selviää videolta.

Arvosana 7/10

 

Hyvää

+ Pelattavuus (ohjaimella)

+ LotR maailma 

+ Omien joukkojen kasvattaminen erilaisilla örkeillä

+ Graafisesti ok 

+ Linnake taistelut

Huonoa 

- Pelattavuus (näppäimistöllä ja hiirellä)

- Pitkitetty turhaan 

- Grindaaminen

- Linnake taistelut (tämä jakaa mielipiteitä, jotkut tykkää jotkut ei. Aluksi pidin, mutta kyllästyin kun lopussa ei muuta tekemistä oikeestaan ole.)

- Pökkelömäiset ihmiset (örkkeihin vain panostettu)

- Ei kaanoninen

Sörsselssön ja Härski olut

Pitkästä aikaa olutta. Kera videon. 

Uncharted The Lost Legacy PS4

Nyt tuli pelattua uusin Uncharted läpi. Teknisesti se on Uncharted ilman Nathan Drakea. Ehkä ei kuitenkaan yllä niin eeppiseen menoon mitä neljännessä osassa. Jos et jaksa videota katsoa etkä halua spoilaantua videolla nähtävistä tapahtumista niin arvosana 7½. 

 Hyvää 

+ Uncharted

+ Teknisesti ei moitittavaa

+ Nätti

+ Musiikit ja äänimaailma kohdallaan

 Huonoa 

 - Ei Nathan Drakea 

- Omalla kohdallani henkilöhahmot jäävät vaisuiksi

- Erittäin geneerinen pääpahis

- Lopputaistelu melko ponneton

Kotibasso Klipsch - R112W

Tekasinpa tälläsenkin esittely VIDEO KLIKKLIK TÄSTÄ . Katsotaan tosin pistääkö Youtuubi videon boikottiin koska siinä kuuluu eri artistien musiikkia. Siinä tapauksessa pitää vaihtaa kanavaa jolle videon lataan. Kamera jolla videoni otetaan niin siinä ei ole kunnon mikrofonia niin äänenlaatu ei vastaa tosielämää lähellekkään. Kuulokkeet päässä muuten saa paremmin irti basson äänenlaadusta, tai no riippuu millaisista kuulokkeista/kaiuttimista tätä videon ääniraitaa kuuntelee.

Tiedotus, eli youtuben kautta pistivät koko videon mykäksi. Ylhäällä olevassa linkissä pitäisi videon toimia oikein.

Persona 5 PS4

Kauan siinä menikin mutta vihdoin ja viimein sain tämän JRPG hirmun pelattua läpi. Oliko se sen vajaan 100h arvoista? 

Persona 5 juoni, jälleen kerran ollaan nuorten lukio ikäisten koulupuvussa opiskelemassa koulussa, vapaa ajalla hiimaillaan kylillä kavereiden kans ja välillä mennään tietoisen maailman ulkopuolelle kognitiiviseen Memoirs maailmaan tahi jonkun ilkeän ilkimyksen päänsisäiseen maailmaan. Siellä sitten käydään taisteluita eri personoilla/persoonilla(?) (vähä niinku aikuis versiot pokemoneista) ja piestään pahikset hyviksi ihmisiksi. Niin olet siis sellaisen Phantom Thief ryhmän johtaja myöskin jotka muuttavat pahojen ihmisten sydämet ja saavat heidät ymmärtämään että nyt tuli tehtyä tuhmasti.

Juoni siis pääpiirteittäin näin. En sitä sen kummemmin ala spoilaamaan, pelattavia hahmoja on 9 ja siihen päälle henkilöt (13) joita ei palatseissa seikkaillessa mukana ole, mutta jos heidän kanssaan on hyviä ystäviä, niin heiltä saattaa saada hyvinkin mukavia lisäbonuksia myös taisteluihin ja niiden ulkopuolelle. Tämä on peli jossa on hyvä olla paljon kavereita. Siis pelissä itsessään, ei oikeassa elämässä.

Taistelut menevät tutulla vuoropohjaisella kaavalla, nopeus ratkaisee kuka lyö ensin. Pelissä voi käyttää normi lähitaistelu hyökkäystä, ampuma-asetta, taikaa(persona), tai esinettä, paettakin voi. Jos onnistuu osumaan vihollisen heikkouteen niin vihollinen saa kriittisen osuman voi tätä aseella uhaten vaatia liittymään joukkoon, antamaan rahaa tai esineen. Päähahmolla on erikoinen kyky käyttää mitä tahansa personaa, siinä missä muilla on vain yksi persona käytettävissä koko pelin ajan. Omilla kavereilla on siis aina se oma elementti mitä kukin edustaa. Tällä saadaan taisteluihin hieman enemmän taktiikkaa mukaan. Tosin jos omat hahmot ovat selvästi vahvempia kuin paikalliset viholliset niin ne kyllä saa ihan pikataistelullakin tapettua ihan hakkaamalla. Ellei vihollisella ole immuniteetti melee hyökkäystä vastaan.

Pelissä ollaan melko paljon muiden hahmojen kanssa tekemissä ja oikeastaan vähän pakkokin olla jos haluaa että nämä kaverit oppisivat hyödyllisiä taitoja. Mitä paremmat ystävyyssuhteet niin sitä paremmat taidot. Kun suhde on saatu maksimiin niin kaverin persona myös kehittyy vahvemmaksi. Tähän saa menemään paljon aikaa. 

Personoita pelistä löytyy melkeinpä yhtäpaljon kuin pokemoneja. Näitä voidaan kehittää vahvemmiksi tai sitten vain raakasti tehdä uuden ja voimakkaamman uhraamalla kaksi tai useamman personan mestauslavalla. Näin syntyy uusia personoita. Tietysti niitä voi myös rekryta taisteluista kuten aiemmin mainitsin.

Aikahan tässä pelissä sitten onkin rajallista. Sitä kun ei päivässä ehdi tehdä juuri muuta kuin käydä koulussa, koulun jälkeen hengata jonkun kanssa tai katsoa leffa esim, tämän jälkeen onkin ilta ja taas voi joko hengata jonkun kanssa tai tehdä jotain kehittävää. Sitten onkin päivä pulkassa. Aika vähän asioita voi tehdä päivän aikana. Siksi onkin hyvä oppia nopeasti mistä lisätyöstä, harrastuksesta saa myös päähenkilön taidot kasvamaan.

Näitä päätaitoja on viisi, kiltteys, rohkeus, älykkyys, tarkkuus ja charmi. Jotkut hahmot eivät esimerkiksi ala keskustelemaan kanssasi jos sinulla ei ole tarpeeksi charmia, koulussa et pärjää kokeissa jos sinulla ei ole tarpeeksi älyä, tarkkuutta tarvitaan kun tehdään vaikka varkaan työkaluja. Mitä parempi tarkkuus sitä enemmän saat tehtyä vaikka tiirikointi välineitä. 

Musiikillisesti tässä pelissä itseäni alkoi toisto jo ärsyttämään. Kovin montaa eri ääniraitaa taisteluissa ei omilla hahmoilla ole, eikä musiikki raitojakaan taida olla kuin ehkä 7. Näistäkin käytetään 3 raitaa aika paljon. 

Graafinen tyyli sopii peliin erittäin hyvin. En löydä siitä mitään valittamista. Välillä myös anime pätkiä nähdään välivideoiden muodossa.

Pelattavuus on aikalailla kohdillaan, vain muutamassa loppupään paikassa alkoi ärsyttämään kun hahmo ei osunutkaan napin kohdalle jota piti painaa. Onneksi ei ollut aikarajaa mutta ehkä turhan tarkka siitä missä hahmon pitää seisoa ennenkuin konteksti nappi ponnahtaa esiin.

Arvosana 9/10 

Hyvää

+ Juoni

+ Hahmot

+/- Musiikki (alkaa itseään toistamaan musiikkiraitojen vähyyden vuoksi)

+ Taistelut ovat sujuvia

+ Personat

Huonoa

-Itseään toistavat hahmojen huudahdukset

- Tekstiä välillä niin paljon ettei jaksanut kiinnostaa

- Save huoneen käytön estäminen juonellisista syistä

- Yli pitkitetty loppu

- Vain faneille ja JRPG peleistä pitäville

- Kuvien ja videon ottaminen estetty PS4 omilla sovelluksilla

 

Tales From the Borderlands PC

Telltale sotki lusikkansa Gearboxin muroihin niin siitä syntyi tämä kyseinen peli. No ihan hyvä että sotki.

Ne ihmiset jotka ovat pelanneet Borderlands 2 läpi ennen tätä peliä tulevat huomaamaan että jonkin verran vitsejä ja inside juttuja liittyy juurikin siihen peliin. Eli saattaa mennä osa jutuista ohi jos ei tiedä aiempia tapahtumia. 

Aseistuksen oikealla valinnalla voi olla suurikin merkitys edessä.

Pelissä pelataan oikeastaan kahdella eri antisankarilla Rhys nimisellä Hyperionin työntekijällä joka on kyllästynyt olemaan matalapalkkainen toimistohenkilö sekä Fionalla joka on koko ikänsä asunut Pandoralla varastaen ja huijaten ihmisiltä rahat pois. Mukaan karttuu muitakin hahmoja tähän "rahankiilto silmissä mennään holvia (vault) metsästämään" ryhmään. Suurin osa hahmoista on hyvin kirjoitettu ja jäävät kyllä mieleen.

Vasemmalla Fiona ja oikealla Rhys, pulassa tottakai.

Pelillisesti mennään tutulla point & click meiningillä, mutta puzzlet ovat kyllä erittäin vähäiset tässä pelissä. Pitemminkin tämä on interaktiivinen sarja/elokuva jossa aina välillä pitää painaa nuolta oikeaan suuntaan tai hakata joko Q tai E nappia tai hiirellä osoittaa oikeaan kohtaan annetun aikarajan sisällä. Alkupään jaksot/episodit ovat hyvin pitkähkön oloisia ja peli on siis 5 episodin mittainen. Tunteja tähän kuitenkin saa kulumaan ~8h verran että pelattavaa ja vastattavaa riittää sekä erilaisia loppuja on muutamia. Tuttuun tapaan sinun omat vastauksesi ja tekemisesi joissain tilanteissa tulevat näkymään tulevaisuudessa kun peliä pelaa eteenpäin.

Säästääkkö luoti vai kokeilla riskillä? Kas siinäpä pulma.

Graafisesti peli on perus Telltale, eli sarjakuvamainen. Tässä tapauksessa graafinen tyyli sopii kuin nyrkki silmään. Mitään valittamista en löydä. Äänimaailma on teknisesti myös uskollinen Borderlands peleille. 

Omasta mielestäni tämä oli vallan mainio Telltale sarjan peli. Osasyy on varmastikkin Borderlandsin maailma ja hahmot, jotka ollaan osattu hyvin tähän kirjoittaa. Itse viihdyin hyvin tämän pelin parissa ja voin suositella tätä kyllä kaikilla niin Telltalen kuin Borderlands sarjan faneille.

Arvosana 8½/10

Hyvää

+ Hahmot

+ Maailma

+ Pelattavuus (se vähä mitä tässä on)

Huonoa

- Ei niinkään peli vaan interaktiivinen elokuva 

- Välillä tuntuu että tekemillään valinnoilla ei ole merkitystä lopputuloksen kannalta

 

Star Wars The Force Unleashed PC

Aikoinaan tuli pelattua tämän pelin jatko-osa PS3lla läpi ja kun steamista jossain vaiheessa tarttui Star Wars pelipaketti ja tämä tuli sen mukana, oli aika katsoa ja kokea mistä tämä spinoff sarja sai alkunsa.

Peli sijoittuu aikaan Sithin kosto (episodi III) ja Uusi toivo (episodi IV). 

Alussa on huisin mahtavaa päästä heti alkuun pelaamaan Darth Vaderilla, on voimaa vaikka muille jakaa. Kentän lopussa Vader ottaa hoiviinsa Jedin pojan ja kasvattaa tästä tappokoneen. Sitten sitä joutuukin pelaamaan jollain nevöhöörd (Galen Marek alias Starkiller) hahmolla josta tulee Vaderin salainen assassiini jonka tehtävänä on tappaa jäljelle jääneet jedit. Loppua kohden kun kokemus karttuu niin pelin ohjastettava hahmo onkin yllättäen voimiltaan kovempi kuin Vader ja Emperor yhteensä. On se kova jätkä.

Isompia vastustajia vastaan tulee QTE hetkiä joiden onnistuessa saa hienon lopetus animaation näkymään.

Pelattavuus on seläntakaa kuvatun hack & slash tyylisen comboilun perus malli, kameran kanssa saa välillä tapella ja pelkästään näppäimistöllä jos pelaa niin nautinnollistista pelihetkistä on turha haaveilla. Pelasin ohjaimella itse niin vältyin pahimmilta kontrolli ongelmilta. Lukittautuminen tiettyyn viholliseen tai heitettävään esineeseen on välillä helvetin hankalaa. Samoin erilaisten lyönti kombojen tekeminen. Suurimmaksi osaksi käytin koko pelin läpi paria eri kombo variaatiota vain. 

(anti)Sankarimme vaihtaa asujaan joka planeetalla. Koska muoti.

Graafinen taso on hieman...hmmm vanhahko jo silloin kun peli tuli. Tämähän tuli siis PS3 XBOX 360 aikaan ja PC:llä on ihan turha yrittää saada peliä edes hieman nätimmäksi vaikka sen FullHD tasolle saakin, kaikki muut herkut sitten puuttuu ja suorakonsoli käännös paistaa läpi selkeästi. Graafinen taso muistuttaa paikoin PS2 loppupuolta. Eihän se nyt silleen haittaa mutta kun mukana on aimo kasa bugejakin ja outoihin paikkoihin kiinnijäämisiä ja seinien/lattian väliin katoavia vihollisia sekä oma hahmo myös katosi itselläni lattiaan niin hiottu tämä peli ei ainakaan ole. 

Kohtalaisen suppeat ovat kykypuut mutta pitkään menee ennenkuin ne täyteen saa.

Äänimaailma on tuttua Star Wars laatua, on blasterien pewpew sekä valomiekkojen wooshwoosh efektit sekä tutut musiikit. Ei siltä saralta muuta valitettavaa, paitsi bugit. Parissa kohtaa puolet peliäänistä katosivat pitkäksi aikaa. Esmes ammuskelun ja valomiekan äänet kuuluivat sekä kuolonkorahdukset, askeleet ja räjähdykset sekä musiikit ei sitten kuuluneetkaan, oli hieman jännän tuntuista pelata. 

Ihan mielenkiintoinen hack & slash toimintapeli Star Wars maailmassa. Ikävä kyllä bugit ja kontrollit ongelmat vaivaavat peliä sekä ei ole oikein hyvin ikääntynyt tämä peli vaikkei mikään kovin vanhakaan edes ole. Arvosana 5/10 vaikka fani olenkin. Onneksi toiseen osaan parannettiin vähän kaikkee. 

Hyvää

+ Star Wars

+ Voimat

+ Stormtrooppereiden nakkelu avaruuteen

Huonoa

- Bugit

- Ei ole ikääntynyt hyvin

- PC:llä pakko käyttää ohjainta (omasta mielestä)

- Suppea ja lyhyt kesto

- Kenttien kierrätys

Ps. Kuvat mitä netistä löysin olivat täyttä paskaa laadultaan joten koitin pitää kuvat pieninä etteivät kovin oksennukselle näyttäisi.