Vampyr PS4

Pitkästä aikaa saimme hyvän, tai ehkä kenties kohtalaisen vampyyri pelin suhteellisen mielenkiintoisella teemalla varustettuna. Mutta lunastaako Dontnod tekijä tiimi yhtään lupauksiaan? Se selviää pian.

Juoni lähtee liikkeelle Jonathan Reidin kuolemasta ja uudelleen syntymästä vampyyrinä. Herääminen ei ole mukavammasta päästä kun herää joukkohaudasta ja kaupan päälle on kaamee jano. Ensimmäinen uhri on tietenkin vielä oma sisko joka on huolestuneena koittanut etsiä veljeään. Välittömästi vampyyrin metsästäjät ovat sitten kintereillä ja Reidillä ei ole mitään hajua mistään miksi hän on epäkuollut ja kuka hänet loi ja miksi lontoo on täynnä vampyyrin metsästäjiä ja raivohulluja espanjantaudin runtelemia ihmisiä. Näihin meidän verisiirtoihin erikoistunut vampyyri lääkärimme koittaa saada selvyyttä 1900-luvun suursodan aikaisessa lontoossa.

Vampyyri visiolla kaikkin musta harmaan punaista. Veri jälkiä on siis helppo seurata.

Huh kuulostaa suoraan joltain uudelta Netflix sarjalta aloituksensa puolesta kun sen näin kirjoittaa. Itseäni tämä peli kiehtoi juurikin WW1 aikakauden lontoo + vampyyrit teeman takia. En joutunut täysin pettymään mutta en päässyt hihkumaan onnestakaan. Pelissä on potentiaalia mutta se on hiomaton timantti.

Pelillisesti Vampyr koittaa olla Dark Souls  pelisarjan seuraaja ainakin  taistelun saralta. Eli opetella jokaisen vihollistyypin hyökkäys kuvio ja sen mukaan väistö, lyönti, win sarjoja tehdä. Tasot hahmolle kertyvät veripisteillä joita normi vihollisia tappamalla saa erittäin vähän. Kaikkein nopeiten saa hahmostaan super vampyyrin kun juo eri alueiden NPC ihmiset kuiviin. Hyvin äkkiä saa itsestään tehtyä (kunhan on tarpeeksi suuri hypnosointi taso itsellä) super vampyyrin jolloin vihollisista tulee heinää ja sinusta verenpunainen viikate. 

Vasemmassa laidassa valitut aseet ja oikeassa laidassa taidot. Vasen yläkulma Reidin taso ja vihollisen taso näkyy myös numerona. Vaikea taistelu siis luvassa kun noinkin paljon taso eroa.

Tietysti NPC hahmot jos imee kuiviksi niin kyseisellä alueella tapahtuu ikäviä asioita. Mitä vähemmän alueella on ihmisiä niin sitä enemmän on vampyyrejä ja muita yön olentoja hyppimässä silmille. Terveellä alueella on enemmänkin ihmisiä ja NPC hahmot säilyvät terveenä jotta heistä saisi paremmat veriexpat imettyä. Kannattaa siis lääkärinä huolehtia potilaistaan kuten teurastaja syöttösioistaan, saa paremman maun kun liha on terveenä teuraalle menossa. (jos siis haluaa niitä NPC hahmoja tappaa). Teoilla on seuraukset ja jossain määrin pelin suola on keskustella näiden hahmojen kanssa ja selvittää heidän salaisuutensa. Näin tekemällä saa myös kokemus pisteitä ja mahdollisesti selviää mielenkiintoisia faktoja hahmoista. Omasta mielestäni osa hahmoista oli ihan mielenkiintoisia ja osa jäi aika vaisuiksi. Eli ei kaikkien NPC hahmojen tarinat olleet loistavia. 

Jos tappaa hahmoja niin alueen kuntotaso tippuu ja ja alueella on turvattomampaa liikkua.

Jos, kuten minä tein koittaa mennä tappamatta yhtään NPC hahmoa niin kannattaa valmistautua grindaamiseen ja vain muutamaa vampyyri taitoa kehittämään kerralla. Ei peli mitenkään älyttömän mahdoton ole niinkään pelattavaksi, ainoastaan ärsyttäväksi käyvät pomotaistelut. Pelissä kun on selkeä tasoeron tuoma vaikeus, eli jos oma hahmo on lvl 10 ja vihollinen lvl 20 niin vihollinen tekee huomattavasti enemmän vahinkoa Reidille kuin Reid viholliselle. Sama sitten toisinpäin. Olikohan niin että menin loppupomon läpi ollessani lvl 29 ja pomo oli lvl 35. Ei mitenkään mahdoton tapaus kun oli tappiin asti kehitetyt aseet ja jaksoi opetella pomon hyökkäys kuviot.

Graafisesti peli ei ole mitenkään silmiä hivelevän kaunis mutta ei sitä nyt rumaksikaan voi haukkua. Keskiverto olisi mikä kuvastaa tätä peliä myös graafisella saralla. Myöskin animaatiot ovat aika tönkköjä keskustellessa ja liikkuessa sekä taistelu kankeahkoa. 

Teknisesti ottaen peli on mukiinmenevää graafisesti mutta ei kuitenkaan parasta laatua.

Äänimaailma on aika perus köhinää ja ähinää mutta brittikorostuksella. Musiikki on erittäin teemaan sopivaa ja käsittääkseni niistä peli onkin kehuja saanut. 

Koska kyseessä on ARPG peli niin tottakai inventoryyn kertyy kaikenlaista tavaraa.

Pelissä on jonkin verran erilaisia aseita, samaan tapaan kuin Dark Soulsissa. Kahden käden, yhden käden, kakkos ase, ampuma ase tyyppisiä. Oma combo oli aika pitkälti DLC miekka (kunnes lopussa löysin pelin parhaan aseen eli miekka sekin) ja sitten pistooli, vaarna tai haulikko. Loppu pomon taisin tappaa miekka, pistooli, haulikko kombolla. Pelissä saa siis valittua omaan pelityyliin sopivat aseet. Kunhan ne ensin löytää. 

Omasta mielestäni tämä on todellakin hiomaton timantti. Ehkä siksi koska kuten jo sanoin niin teema ja hahmo kiehtoo. Teema on hyvä mutta toteutus ontuu. Pelin loppukin tuntui jotenkin oudolta, ehkä kiireellä kyhätty tai jatko osaa odotellessa. En tiedä. Keskinkertaisuus paistaa monessa asiassa ja korjaus päivityksiä ei tullut ainakaan silloin kun minä tämän läpi ehdin pelata noin viikossa. Tunteja tähän sai upotettua koska grindasin tasoja ylös vaikeimman kautta. 

Arvosana 7/10. 

Hyvää

• 1900-luvun lontoo
• Vampyyri lääkäri mielenkiintoinen hahmo
• Mielenkiintoisia hahmoja
• Tekojen seuraukset
 

Huonoa

• Taistelu kankeaa
• Lataus ajat
• Bugeja (itselläni peli kaatui vain kerran, muut eivät ole olleet niin onnekkaita)
• Tönköt kasvoanimoinnit ja liikkuminen
• Loppu tuntui kiirehdityltä
• Vaikeustaso liikaa sidoksissa hahmon tasoon (eli taidot ei ratkaise niin paljoa kuin se hahmon levelin taso)