Eipä kovin ihmeitä, liikaa pelejä ja liian vähän aikaa. Nykyään kun taitaa vanhuus vaivata, ei jaksa enää pelata montaa tuntia putkeen...tai no välillä jaksaa. Nämä pelit tosin mitä pelaan, vaativat välillä enemmänkin aikaa, kuten nyt vaikka tämä Wasteland 2. Luulisin että alan olla loppusuoralla. Olen sitä nyt ainakin 30-40h pelannut. Eikä sovi unohtaa että käs konsoleillakin on minulla pelattavia pelejä. Nyt uutena tulevana pelinä on tuo Dragon Age Inquisition tulossa PS4:lle. Miksikö sille eikä PC:lle? No siksi koska mitä olen nähnyt vertailu videoita graafisesta ilmeestä ja pelattavuudesta muutenkin, niin päädyin siihen tulokseen että sama laittaa konsolille. Mennyt DA2 tyyliin eli hack&slash peli ennemminkin kyseessä.
No se peleistä, mitäkö muuta? No ei hirveenä muuta, lihon lähinnä. Kilpirauhanen vissiin alkanut taas vittuilemaan (tai sitten ihan aikusten oikeesti olen vain saamaton läski) kun on paleluita, hiustenlähtöä, lihomista, muistamattomuutta etc. Eikä meidän niin ihanassa hyvinvointivaltiossa tahdo millään saada lääkäriä uskomaan että pitäisi lääkitystä nostaa, minulla kun verikokeiden mukaan ne kilpirauhasen arvot ovat viitearvoissa. Tämäkin tosin on todettu joissakin paikoissa ja tutkimuksissa etc. että kilpirauhasen arvot ovat yhtä yksilöllisiä mitä ihmisetkin. Eli periaatteessa tämäkään "normi" ei todellakaan päde kaikkiin ihmisiin. Minulla on siis lääkitys olemassa, Thyroksiini. Aluksi kun aloitin lääkityksen se auttoi, mutta nyt kun olen pillereitä noin 2v napsinut, niin tuntuu että osa oireista on tullut takaisin kuitenkin.
Eikä sovi unohtaa tuota meikän oikeaa olkapäätä. Siinäkin jotain mystistä vikaa. Välillä ei saa kättä nostettua/ojennettua taaksepäin ilman tuskaa (paskalla käymisen jälkeen pyyhkiminen ei oo niin mukavaa :D ). Jokin ihme juttu siinä oli, tarkkaan en lääkärin arviota muista. Mutta jokin lihaspussi joka kerää nestettä painaa hermoa. Vaihtoehdot kortisoni piikkiä tietyin väliajoin (ei hyvä pitkällä tähtäimellä, lievittää kipuja mutta kortisoni on muutenkin myrkkyä eikä siis poista itse vaivaa) tai sitten vuolla tuota minun olkapäätäni/lapaa luusta sen verran ettei nestepussi pääse keräämään nestettä. Ei siis oikein harraste puolellakaan ole tuskatonta tämän kanssa, lukkojen ym. takia. Välillä on pakko ottaa treenit rennommin. Olen tosin jo tuon kivun kanssa oppinut elämään etten sitä välillä edes huomaa. Se on surullista toisaalta. Tällä hetkellä olen jonossa milloin lääkärille pääsen. 3kk jo odottanut että pääsisi taas edes näyttämään tuota kättä. Viimeksi oli puhe että kuvataan ultralla tuo olkapää ja sitten mietitään mitä tehdään.
Nyt kun harrasteisiin päästiin niin enhän minä kauheena harrasta. 3x viikossa on DFC treenit joissa tykkään käydä. Välillä vaan vituttaa oma osaamattomuus :D ehkä se ainoa huono puoli minkä keksin tälläisestä MMA (mixed martial art) tyylisestä opetuksesta, kun on niin monia asioista joita pitäisi muistaa/oppia. Jotkut asian osaan ja olen oppinut nopeasti, välillä tuntuu etten osaa mitään.
Vähä sama homma tuon kitaran soittelun kanssa. Kyllä minä jotain osaan näppäillä kitarallani. Mutta en osaa soittaa mitään omaa. Lähinnä joidenkin biisien "introt" tai kohdat mistä kyseisen kappaleen tunnistaa, vaikkapa Sweet Dreams tai Don´t Fear The Reaper. Kirjoja olen taas alkanut lukemaan kun pimeys on laskeutunut. Mieluusti luenkin enemmän syksyn ja talven aikoihin. Tällä hetkellä menossa Forgotten Realmsin uusin trilogia Maailmanjako, Jumalsyntyinen (toinen kirja). Ehkä voisi tuota fantasiaa taas enemmänkin lukea. Saa nyt nähdä mitä kivaa sitä kirjastosta löytää.
Joskus olen miettinyt että tekisinkö postauksen siitä ajasta jolloin olin pimeässä paikassa. Hyvin masentunut ihminen olen minäkin joskus ollut. Mutta minun on vaikea kirjoittaa siitä ajasta, johtuen ehkä psyykkisestä muurista jonka olen ehkä tiedostamattani luonut, tai siitä määrästä viinaa ja lääkkeitä on muistini mennyt, tai minä vaan olen haahuillut vailla sen kummempaa päämäärää muutaman vuoden elämästäni, ettei mieleeni ole mitään jäänyt. Tai ehkä se on vain ollut minulla tuo kilpirauhasen ongelma jo paljon pitempään ja se on jo pahasti vaikuttanut muistiini. Muistan kyllä joitain pätkiä sieltä sun täältä, viinapirut ja viettelijättäret, kaikki jotain vailla. Kuin rikki mennyt levy joka sitä samaa vanhaa laulua suostuu vain yhdestä kohdasta soittamaan. Se on jännä miten rikki ihminen voi mennä. Minä tosin olen rikki ollut jo lapsuudesta lähtien.
Nyt tosin suunta on ollut pitempään jo parempaan suuntaan. Lääkkeitä en enää muita tarvi kuin thyroksiinin vakituisena. Viinan käyttö on vähentynyt huomattavasti. Voisi sanoa että mennyt sivistyneelle tasolle. Olut sillointällöin ei ole alkoholistin merkki. Mutta jos sitä pitää vetää nollat tauluun joka päivä, on syytä katsoa peiliin ja miettiä hetki että miksi sitä juo?
Humm. Upposin hetkeksi miettimään syntejä syviä. Mielenkiintoinen on ihmisen mieli. Siksipä yleensä pidättäydyn tässäkin blogissani lähinnä itseäni kiinnostavissa ja iloisissa asioissa. Kuten pelien arvosteluissa etc. Maailma on muutenkin täynnä vuodatusta, niin veren kuin kyynelten ettei siellä yksi tippa merkitse mitään. Eikä minulla siis itselläni ole enää mitään samanlaisia ongelmia kuin aikoinaan :) onneksi. Välillä on vain jotenkin outoa koittaa muistella menneitä, kun on ajan jakso/jaksoja joilta en juuri mitään muista. On kuitenkin mukava huomata että ei siihen tunteiden suohon kuitenkaan uponnut, vaan pinnalle pääsin. Avun kanssa tosin. Harva sitä yksin pystyy takaisin pinnalle pääsemään, varsinkaan syvästä suosta.
Ei mulla muuta :D
Joskus olen miettinyt että tekisinkö postauksen siitä ajasta jolloin olin pimeässä paikassa. Hyvin masentunut ihminen olen minäkin joskus ollut. Mutta minun on vaikea kirjoittaa siitä ajasta, johtuen ehkä psyykkisestä muurista jonka olen ehkä tiedostamattani luonut, tai siitä määrästä viinaa ja lääkkeitä on muistini mennyt, tai minä vaan olen haahuillut vailla sen kummempaa päämäärää muutaman vuoden elämästäni, ettei mieleeni ole mitään jäänyt. Tai ehkä se on vain ollut minulla tuo kilpirauhasen ongelma jo paljon pitempään ja se on jo pahasti vaikuttanut muistiini. Muistan kyllä joitain pätkiä sieltä sun täältä, viinapirut ja viettelijättäret, kaikki jotain vailla. Kuin rikki mennyt levy joka sitä samaa vanhaa laulua suostuu vain yhdestä kohdasta soittamaan. Se on jännä miten rikki ihminen voi mennä. Minä tosin olen rikki ollut jo lapsuudesta lähtien.
Nyt tosin suunta on ollut pitempään jo parempaan suuntaan. Lääkkeitä en enää muita tarvi kuin thyroksiinin vakituisena. Viinan käyttö on vähentynyt huomattavasti. Voisi sanoa että mennyt sivistyneelle tasolle. Olut sillointällöin ei ole alkoholistin merkki. Mutta jos sitä pitää vetää nollat tauluun joka päivä, on syytä katsoa peiliin ja miettiä hetki että miksi sitä juo?
Humm. Upposin hetkeksi miettimään syntejä syviä. Mielenkiintoinen on ihmisen mieli. Siksipä yleensä pidättäydyn tässäkin blogissani lähinnä itseäni kiinnostavissa ja iloisissa asioissa. Kuten pelien arvosteluissa etc. Maailma on muutenkin täynnä vuodatusta, niin veren kuin kyynelten ettei siellä yksi tippa merkitse mitään. Eikä minulla siis itselläni ole enää mitään samanlaisia ongelmia kuin aikoinaan :) onneksi. Välillä on vain jotenkin outoa koittaa muistella menneitä, kun on ajan jakso/jaksoja joilta en juuri mitään muista. On kuitenkin mukava huomata että ei siihen tunteiden suohon kuitenkaan uponnut, vaan pinnalle pääsin. Avun kanssa tosin. Harva sitä yksin pystyy takaisin pinnalle pääsemään, varsinkaan syvästä suosta.
Ei mulla muuta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti