Dodiin, klassinen JRPG joka ilmestyi alunperin Sega CD:lle 1992 josta tehtiin PS1 versio vuonna 1996 ja nyt tämä uusin paranneltu versio PSP:lle 2009 tuli siis nyt pelattua. Minulla on hämärä muistikuva, että olen kenties jollain emulaattorilla pelannut sitä ihan alkuperäistä tai GBA versiota tai sitten PS1 tätä olen pelannut. Joka tapauksessa on with the story!
Olet pienen kylän poika Alex joka hyvän ystävänsä Lunan kanssa on harjoittelemassa musiikki esitystään jumalattaren juhlapäivää varten. Alex tietysti haaveilee samanlaisista seikkailuista kuin joitain vuosia sitten kuollut lohikäärmemestari sai tovereidensa kanssa kokea. No erään toisen kaverinsa kanssa he keksivät lähteä etsimään lohikäärme timanttia läheisestä luolasta ja siellä he kohtaavatkin oikean lohikäärmeen. Tästä seikkailu alkaa.
Elikkäs melko kliseinen sankari tarina kyseessä. Poika haluaa sankariksi ja tapaa matkallaan kavereita jotka haluavat auttaa ja jossain vaiheessa isompi pahis näyttää päätänsä ja sitten onkin pakko alkaa sankariksi tai maailma tuhoutuu...tai jotain sen suuntaista.
Taistelu systeemi on vuoropohjainen, mutta hitusen vaikuttaa hahmon nopeus milloin kukin pääsee lyömään. Tämä tosin välillä tuntuu hyvinkin satunnaiselta. Valikosta valitaan annetaanko hahmojen miettiä hyökkäyksensä itse (perus taisteluissa joissa ei ole kuoleman vaaraa sama käyttää) tai sitten voi itse taktikoida ja käyttää taitoja tai perus lyöntejä etc. Mitä enemmän taikapisteitä niin sitä helpommiksi taistelut muuttuvat kun ne taika ja erikois hyökkäykset tekevät huomattavasti enemmän vahinkoa kuin normi mättö.
PSP version taistelu |
Taistelun aikana jos jokin hahmo kuukahtaa niin taistelun lopussa lentävä kissa kaveri Nall herättää hahmot takaisin taistelu kuntoon, tosin vähällä hapella.
Segan tai PS1 version taistelu oli hieman erinäköisempää |
Muuten peli on melkoinen perus putkijuoksu. Välillä halutessaan voi grindata (ei pakollista tässä pelissä) tappamalla paljon vihollisia, ne kun spawnaavat uudestaan jos käy toisessa kartta ruudussa piipahtamassa. Ostellaan uudesta kaupungista paremmat aseet ja haarniskat, muutamat potskut kans ja taas matka jatkuu. Sivutehtäviä pelissä ei ole, mutta luolastot kannattaa kunnolla koluta kun niistä voi löytää paremmat aseet ja haarniskat ilmatteeksi tai jopa sellaiset mitä ei kaupasta saa, tuttuun JRPG tyyliin parhaat kamat saa löytämällä ei ostamalla.
Maailman kartalla liikkumista PS1 versiossa |
PSP versiossa maailman kartalla vain tarvitsi siirtää osoitin seuraavaan paikkaan, itse ei tarvinnut enää hahmoja liikuttaa |
Musiikit ovat pelissä ihan ok, sekä musiikki on jonkinlaisessa isommassa osassakin pelissä. Tai ainakin luulen näin kun melkein joka kaupungista löytyy joku hahmo jolle kun puhuu alkaa laulamaan LA LA LALLALLALLA LLAAA tyylistä rallatusta. Niin joo pelissä on välivideot anime tyylillä tehty ja ääninäyttely dubattu englanniksi. Niissäkin näkyy ja kuuluu tietynlainen vanhuus.
Alkuperäistä välivideota/taidetta |
PSP:llä nähtiin välivideot animena tehtynä |
Arvosana 7½/10. Hyvä löytö kun storesta parilla eurolla ostin. Jotka tykkää JRPG peleistä niin tämä on klassikko jota voin suositella. Taistelut tosin käyvät tylsiksi ja juoni on kliseinen.
Missäpä JRPG pelissä ei jotain pikkutuhmaa olisi? Positiivista tosin ettei mitään pikkuhousu juttuja tässä pelissä ollut. |
Hyvää
+ Helppo
+ Ei tarvitse grindata
+ ok tarina jossa muutama juonenkäänne
+ Taistelu systeemi vähän erilainen
Huonoa
- Hyvin kliseinen ja suorastaan lapsellinen tarina nykystandardeilla
- Taistelut käyvät ärsyttäviksi pitemmän päälle johtuen niiden yksitoikkoisuudesta
- Tarina pelkkä putki (nykyään tottunut liian hyvälle myönnän)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti