Tällänen jossain määrin mielenkiintoinen Pokemon klooniksikin haukuttu ölliäisten keräily peli tuli ostettua ja läpikin nyt vihdoin ja viimein pelattua. Oliko se sen vajaan 30h arvoista? Se selviää pian.
En ole itse ensimmäistä osaa pelannut niin en tiedä onko tämä nyt sitten varmasti suora jatko edelliseen peliin. Aluksi sankari poikamme unohtaa kaikki Yo-Kai kaverinsa kun kaksi ilkeää Yo-Kaita varastavat Yo-Kai kellon pojalta. Kyseisen kellon avulla kun hän näkee missä nämä olennot lymyävät ja sen avulla voi itselleen saada lisää Yokaita kaveriksi (okei tässä vaiheessa heitän jo helvettiin tämän yokain hokemisen kun eiköhän se selväksi tule, jaksa koko ajan kirjoittaa sitä oikein prkl). No eihän siinä kovin älyttömän pitkää tutoriaalia mene (no okei melko älyttömän pitkä ja puuduttava aikuiselle ihmiselle niin miksei myös lapselle joille tämä peli on selkeästi suunnattu) kun kossi muistaa unohtuneet ystävänsä kun saa apua hämyisestä liikkeestä joka katoaa kun poika itselleen uuden kellon sieltä saa.
Ookke, eli aluksi juoni oli se että saada se kello takaisin ja löytää kaverit tai saada siis uusia yokai kavereita. Vasta myöhemmässä vaiheessa peliin ilmestyy pahis joka pitää sitten piekseä ettei maailmaa valtaa ilkeät yokait jotka saavat ihmiset tekemään pahoja asioita. Oikeastaan yokait ovat siis jonkin sortin henkiolentoja, eli pystyvät olemuksellaan joko tahallaan tai tahattomasti vaikuttamaan ihmisiin. Esimerksiksi laiska yokai (insert laiskan yokain nimi in here) saa ihmiset ja yokait laiskoiksi, vihainen yokai vihaisiksi ja niin edelleen. Eikä yleensä ihmiset varsinkaan edes ymmärrä mistä vaikka jokin riita on johtunut kun ilkikurisia yokaita kun ei voi nähdä kuin tietyt ihmiset ja näilläkin pitää olla erikoinen kello mieluusti jonka avulla ne näkee. Eli yokait ovat riivaajia näin teknisesti ottaen. Joka tapauksessa bak tu pisnes.
Teknisesti ottaen ei ole mikään ihme että tätä peliä pidetään Pokemon kloonina, etsi ja löydä erikoisia öllejä, kouluta niitä taistelemalla ja ruokkiakin niitä saa ja jopa asusteita antaa joilla statsit nousee. Joitakin suuria eroja tosin on, pelissä kun on kolme aktiivista yokaita kerralla ruudulla mutta pyöräyttämällä yokai kellon kiekkoa voi reservistä ottaa kolme muuta lennosta tilalle. Myöskään suoria komentoja ei voi yokaille antaa, ne kun haluavat tehdä mitä lystäävät taistelun aikana. Ainoastaan erikois iskut voi tehdä käynnistämällä erilaisia "minipelejä" jotta iskun voi tehdä ja vihollisen voi merkitä jota haluaa ensin kurmoottaa. Muitakin pieniä nyansseja ja toimintoja tulee kun pelissä etenee. Enimmäkseen siis taistelut ovat automaagisia ja onneksi niitä voi nopeuttaa yhdellä napin painalluksella.
Yokai olentoja on paljon erilaisia (sellaset 350 ja risat) ja eri heimoja on muistaakseni 6. (Kyllä tämän arvostelun teen melkein puhtaasti muistista enkä niinkän wikipediaa selaamalla. Tarkemmat tiedot saa varmasti sen kautta.) Eli kerättävää on paljon, jos vain jaksaa kerätä. Se kun ei ole niin helppoa ystävystyä yokaiden kanssa jos vertaa vaikka Pokemon peleihin. Pitää ensin antaa Yokaille sitä ruokaa mistä se tykkää ja tämän jälkeen toivoa että se haluaa liittyä porukkaan. Melko paljon mennään siis tuurilla tässä pelissä. Sama pätee myös taisteluihin välillä. Ei väliä vaikka olisi kuin iso tasoiset omat yokait kun voi olla että jostain syystä ei vaan taistelu suju. Melko paljon pitää pelissä grindata ja se kun on tässä pelissä aika helevetin puuduttavaa välillä. Onneksi pelissä on mahdollista saada exp orbeja erikokoisia niin pystyy niiden avulla ainakin hieman nostamaan heikompien omien yokaiden tasoa.
Tässä pelissä on jotain sellaista mistä toisaalta pidän mutta taasen helvetillinen grindaaminen, tuurilla toimiva yokaiden rekrytointi ja muutenkin sellainen suorastaan liika lapsellisuus on tässä pelissä liiaksi sääntö kuin poikkeus. Ennemmin pelaan niitä Pokemon pelejä kuin sotkeudun enää uudestaan Yokaiden pariin, mikä on toisaalta harmi mutta pelillisesti tämä enemmänkin tuntui puurtamiselta kuin viihteeltä.
Yokai olentoja on paljon erilaisia (sellaset 350 ja risat) ja eri heimoja on muistaakseni 6. (Kyllä tämän arvostelun teen melkein puhtaasti muistista enkä niinkän wikipediaa selaamalla. Tarkemmat tiedot saa varmasti sen kautta.) Eli kerättävää on paljon, jos vain jaksaa kerätä. Se kun ei ole niin helppoa ystävystyä yokaiden kanssa jos vertaa vaikka Pokemon peleihin. Pitää ensin antaa Yokaille sitä ruokaa mistä se tykkää ja tämän jälkeen toivoa että se haluaa liittyä porukkaan. Melko paljon mennään siis tuurilla tässä pelissä. Sama pätee myös taisteluihin välillä. Ei väliä vaikka olisi kuin iso tasoiset omat yokait kun voi olla että jostain syystä ei vaan taistelu suju. Melko paljon pitää pelissä grindata ja se kun on tässä pelissä aika helevetin puuduttavaa välillä. Onneksi pelissä on mahdollista saada exp orbeja erikokoisia niin pystyy niiden avulla ainakin hieman nostamaan heikompien omien yokaiden tasoa.
Tässä pelissä on jotain sellaista mistä toisaalta pidän mutta taasen helvetillinen grindaaminen, tuurilla toimiva yokaiden rekrytointi ja muutenkin sellainen suorastaan liika lapsellisuus on tässä pelissä liiaksi sääntö kuin poikkeus. Ennemmin pelaan niitä Pokemon pelejä kuin sotkeudun enää uudestaan Yokaiden pariin, mikä on toisaalta harmi mutta pelillisesti tämä enemmänkin tuntui puurtamiselta kuin viihteeltä.
Arvosana 5/10
Hyvää
+ Tekemistä piisaa
+ Hauskoja Yo-Kai hahmoja
Huonoa
-Tuuri pohjainen rekrytointi
- Monotoniset taistelut
- Yhtäkkinen vaikeustason nousu
- Grindaaminen
- Juoni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti