Insta

Steam ID

PSN ID

tiistai 6. marraskuuta 2018

Red Dead Redemption 2 Arvostelun tapanen


Päivitetty 25.12.2018 Ah sain tämän joululomalla nyt läpi pelattua. No ei ehkä ihan niin loistava loppu ja jotenkin liiankin vakava peli. Ei siinä etteikö peli olisi hyvä siis, mutta olen tottunut RockStarin peleiltä odottamaan enemmän huumoria. Ehkä missasin jotain. Myöskin loppu oikeastaan aiheutti ärsytystä sekä fiiliksen "miksei tämä jo lopu?". Omasta mielestäni loppua on tahallaan pitkitetty. Alkoi kyllä itsellänikin siinä +60h kohdilla tuntumaan että pitäisi saada pikamatkustus helpommaksi. Hyvä peli, mutta ei ihan sen 10/10 pitemminkin 8½/10. Syynä siis tekemisen puute (itselläni aika harvoin tuli mitään random eventtejä vastaan) sekä saatanalliset ratsastus matkat.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Luigi´s Mansion 3DS


Ah tuo pitkä ja pelokas vihreisiin haalareihin pukeutuva viiksivallu Luigi, saapuu taas viihdyttämään meitä imurin kanssa. Tällä kertaa kyseessä on siis Gamecubella ensin nähdyn pelin uusio versio. No juurikaan mikään ei ole GC versioon nähden muuttunut, paitsi moninpeli on tullut lisäksi tähän peliin.

Olet Luigi joka on lähtenyt tutkimaan Marion kanssa arpajaisista saatua voittoa johon ei ollut edes osallistuttu. Mario meni edeltä ja ei tullut takaisin kartanosta. Nyt on Luigin vuoro lähteä tutkimaan uutta kartanoa. Melko pian käy ilmi että ilkeät Boot ovat siepanneet Marion ja talo on muutenkin täynnä erilaisia kummituksia ja haamuja. Onneksi hullu tiedemies professori Gadd sattui olemaan tienoolla ja antaa Luigin taskulampun kaveriksi pölynimurin (Poltergust 3000) ja Game Boy Horror laitteen jossa on kartta, kamera ja puhelin samassa laitteessa. Siitä sitten kartanoa putsaamaan aaveista ja Mariota etsimään.


Pelissä siis käydään kaikki huoneet läpi rahan ja erikoisaaveiden toivossa. Aaveet ensin säikytetään taskulampulla että niiden sydän/ydin paljastuu ja sen jälkeen ne voi alkaa imuroimaan, pienimuotoinen minipeli kyseessä.  Jos aave lähtee vasemmalle, väännä tattia vastakkaiseen suuntaan niin saat aaveelta kestopisteitä pois. Kun pisteet loppuu aaveelta niin se menee imuriin. Simple as that. Erilaiset aaveet voivat vaatia erilaisia kikkoja kuten veden, jään tai tulen käyttämistä pyydystäessä. Mitä enemmän omaisuutta saa pelin aikana kerrytettyä niin se vaikuttaa pelin loppuun. Muuta merkitystä rahalla ei ole. Erikois aaveet vaativat välillä hieman pähkäilyä että kuinka sen ytimen saa esiin että aaveen voi imuroida. Boot piilottelevat milloin missäkin ja niitä pitää koittaa 50 kappaletta kartanosta löytää. Niin ja pitäähän se Mariokin löytää ja selvittää kuka on katoamisen takana!   


Teknisesti ottaen peli näyttää hieman köykäisemmaltä mitä alkuperäinen 2001 vuonna tehty versionsa. Noh, pitää muistaa että käsikonsoli kyseessä joten melko hyvin kuitenkin käännös on tehty, lähinnä liika valoisuus aiempaan nähden on häiritsevää. Rosoisuutta ja yksityiskohtien puutetta kans alkuperäiseen huomattavissa. No en itse löydä valittamista graafiselta puolelta kuin sen valoisuuden, pelatessa noita muita asioita en itse ainakaan niin huomannut häiritseväksi tekijäksi.


Äänimaailma on hyvä, kun joltain alueelta on aaveet putsattu niin Luigi hyräilee pelin tunnus sävelmää itsekseen. Muutenkin tuttua Nintendo laatua luvassa.

Kontrollit toimivat mutta välillä oli hankala saada Luigi oikealle kohdalle kokeilemaan jotain kaappia avaamaan, pikkutarkka ohjaus ei ole oikein kohdillaan.

Enpä tästä oikein muuta osaa sanoa kuin sen, että jos pidit joko A. alkuperäisestä mutta et sitä enää omista tai B. pidit Luigi´s Mansion 2sesta niin tätä peliä voin suositella pelattavaksi. Pienenä lisänä tosiaan on se kaverin kanssa pelaaminen mutta itse en sitä ole päässyt kokeilemaan niin en tiedä mitä siltä odottaa. Ottaen huomioon pelin lyhyyden ja helppouden niin:  

Arvosana 7½

Kyllä tätä pelailee mutta kakkos osassa on ehkä enemmän pelattavaa ja tutkittavaa mitä alkuperäisessä. Noh Luigi´s Mansion 3sta odotellessa.

Hyvää

+ Luigi sankarina
+ Musiikit
+ Erilaiset aaveet
+ Lisätty MP 
+ Kevyet pulmat
 
Huonoa

- Teknisesti köykäisempi versio alkuperäisestä
- Lyhyt
- Uudelleen peluuarvoa ei ainakaan omalla kohdalla juuri ole


sunnuntai 19. elokuuta 2018

Mafia 3 PS4 (PsPlus)


Tulipahan väkisin väännettyä läpi tämä peli. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Peli kärsii vähän jokaisella alueella eikä mikään ihme ettei peli ole mitään hyviä arvosteluja saanut oikein mistään, ei minultakaan.

Teknisesti tämä peli yrittää ehkä enemmän jäljitellä suosittua GTA sarjaa, siinä onnistumatta. Alku on hyvä ja mielenkiintoinen vaikkakin kliseinen kostotarina, mutta hyvin pian alkumetrien jälkeen peli lässähtää pakkopullaksi "mene tuonne tapa/hajota kaikki" tee tämä uudestaan seuraavan 6-8h ajan HOHHOI että puudutti.

Ulkoisesti ottaen peli on ihan jopa nätti suorastaan. Tekstuurien poppailua tosin tulee kun ajaa autolla nopeampaa ja pitkää suoraa. 


Teemaltaan pelin pitäisi sijoittua kultaiselle kuuskyt luvulle. Puheessa loistaa siis Nigga this nigga that, se on sitä aikaa kun etelävaltiossa -60 lukua elettiin ja kaikki puhui niin. Tulee lähinnä -60 luku esiin parissa tehtävässä ja musiikissa sekä hahmojen vaatetuksessa ja autojen ulkonäössä (GTA Vice City teki tämänkin retroilun paremmin tosin).  En vain itse saanut tästä oikein sellaista kunnon 60 luvun vibaa jos vertaa vaikka aiempaan Mafia 2 peliin joka sijoittui siis 40-50 luvulle.


Henkilöt ovat hyvin stereotyyppisesti kirjoitettu ja nopeasti unohdettavissa. Rikos kopla joka kasataan kokoon on hyvin heikosti toteutettu. Irkku kitisee kaikesta, haitilais nainen kitisee kans ja ainoastaan Mafia 2 tuttu Vito on ei kitisijä mutta kitisee silti.

Tekoäly ei todellakaan loista tässä pelissä. Yhteen kohtaan sain tehtyä ruumiskasan olemalla saman seinän takana viheltelemässä pahaa aavistamattomia idiootteja Lincolnin puukon isku etäisyydelle.  




Ohjaaminen tehty hieman kankeaksi, välillä ei vaan saanut sitä tähtäintä pysymään löntystelevän vihollisen perässä (en säätänyt mitään asetuksista, ehkä ois korjaantunut asetuksien rukkauksella) Hidasta ja kankeeta muutenkin kaikki tekemiset, lukittujen ovien yms. minipeli täysin turha ja rasittava ajan haaskaaja.

Pelille annan arvosanaksi 4½/10 ja puolikas piste tulee siitä että se oli "ilmainen" koska plussa peli. 
Kyllä tällä aikaa tappoi parempia pelejä odotellessa.

Hyvää

+ Musiikki (jos tykkää)
+ Brutaalit tapot (maku menee melko pian tosin)

Huonoa

- Pelillä ei kunnon loppua vaikka mitä tekee
- Kontrollit
- Tekoäly
- Turha kaupungin osien jakaminen
- Valittavat rikollispomot ärsyttävät
- Dialogi enimmäkseen shaibaa
- Katujen ihmiset tylsiä ja aivottomia, vielä turhempia kuin yhdessäkään GTAssa tai edes aiemmissa Mafia peleissä

Lainaus joka sopii tähän peliin, en tiedä miksi:
 
Hey, niggers! Turn that jungle music down! Woogie boogie, nigger! Woogie boogie!

lauantai 28. heinäkuuta 2018

SteamWorld Dig 2 Switch

Pitkästä aikaa tuli pelattua hyvä 2D Metroidvania peli läpi. Nimittäin


Tässä pelissä eletään aikaa kun ihminen on tuhonnut maan jossain määrin, sillä maan pinnalla asuu enimmäkseen vain robotteja jotka muistuttavat enemmänkin rämiseviä peltipurkkeja kuin mitään korkean teknologian androideja. Kaikki muukin on pelin nimensä mukaisesti steampunkahtavaa eli ruostetta ja hammasrattaita. Ei mitään kovin hienoja teknologisia härpäkkeitä ole nähtävissä. Pelin sankari on "nuori" robotti tyttö(?) Dorothy joka etsii aiemman osan sankaria Rustya joka katosi ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. 


Teknisesti ottaen kyseessä on jonkinlainen luolasto seikkailu, sillä kaivoksessa enimmäkseen seikkaillaan resursseja keräten, vihollisia teilaten ja warppi aukkoja etsien. Peli kulkee lähinnä siten että kaivat aina vain alaspäin, keräät matkalla kaikki mineraalit ja artefaktit mitä löydät, kun reppu on täynnä käyt kaupungissa myymässä kamat, päivität varusteita saamillasi rahoilla, menet takaisin ja kaivat syvemmälle. Välillä löytyy laitteita jotka asentavat Dorothyyn päivityksiä Metroid tyyliin. Uusilla päivityksillä löytyy uusia aarteita ja pääsee tutkimaan uusia paikkoja. Rince and repeat kunnes lopputekstit rullaa näytöllä.


En nyt ala sen kummemmin syväluotaamaan peliä, toimiva metroid henkinen tasohyppely roolipeli elementeillä. Mitä enemmän päivität varusteita, sitä helpommaksi peli käy loppuakohden. Mielenkiintoisia pieniä aivopähkinöitä välillä tulee vastaan kun kaivoksessa tulee välillä huoneita vastaan joista saa päivitys rattaita, kunhan ensin selvittää huoneen pulman. Yleensä aika yksinkertaisia pulmia mutta välillä vastaan tuli sellaisia että piti hetki oikeasti miettiä mitä tehdä jotta saa sen palkinnon. Paljon on myös piilotettuna artefakteja joita eräs robotti tutkimusmatkailija haluaa vaihtaa piirrustuksiin joilla saa Dorothylle taas ostettua erikoisempia päivityksiä. 

 
Arvosana 9/10

Harvoin tulee nykyään näin hyvää metroidvania herkkua vastaan. Suosittelen jos pidät steampunkista, metroidista, ja tasohyppely peleistä noin yleensä. Bonuksena mainittakoon Switchin kannettavuus ja tai isolta ruudulta pelaaminen. Toimii nimittäin kummin vain.

Hyvää

+ Kenttäsuunnittelu
+ Hahmot (vaikka jäävätkin hyvin pintapuolisiksi)
+ Pelimekaniikat toimivat moitteetta, en voinut syyttä kontrolleja jos kuukahdin
+ Äänimailma   
+ Nättihän se on

Huonoa 

- Aluksi voi olla hankala peli, helpottuu jopa liikaa loppuakohden

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Yo-Kai Watch 2





Tällänen jossain määrin mielenkiintoinen Pokemon klooniksikin haukuttu ölliäisten keräily peli tuli ostettua ja läpikin nyt vihdoin ja viimein pelattua. Oliko se sen vajaan 30h arvoista? Se selviää pian.

En ole itse ensimmäistä osaa pelannut niin en tiedä onko tämä nyt sitten varmasti suora jatko edelliseen peliin. Aluksi sankari poikamme unohtaa kaikki Yo-Kai kaverinsa kun kaksi ilkeää Yo-Kaita varastavat Yo-Kai kellon pojalta. Kyseisen kellon avulla kun hän näkee missä nämä olennot lymyävät ja sen avulla voi itselleen saada lisää Yokaita kaveriksi (okei tässä vaiheessa heitän jo helvettiin tämän yokain hokemisen kun eiköhän se selväksi tule, jaksa koko ajan kirjoittaa sitä oikein prkl). No eihän siinä kovin älyttömän pitkää tutoriaalia mene (no okei melko älyttömän pitkä ja puuduttava aikuiselle ihmiselle niin miksei myös lapselle joille tämä peli on selkeästi suunnattu) kun kossi muistaa unohtuneet ystävänsä kun saa apua hämyisestä liikkeestä joka katoaa kun poika itselleen uuden kellon sieltä saa. 


Ookke, eli aluksi juoni oli se että saada se kello takaisin ja löytää kaverit tai saada siis uusia yokai kavereita. Vasta myöhemmässä vaiheessa peliin ilmestyy pahis joka pitää sitten piekseä ettei maailmaa valtaa ilkeät yokait jotka saavat ihmiset tekemään pahoja asioita. Oikeastaan yokait ovat siis jonkin sortin henkiolentoja, eli pystyvät olemuksellaan joko tahallaan tai tahattomasti vaikuttamaan ihmisiin. Esimerksiksi laiska yokai (insert laiskan yokain nimi in here) saa ihmiset ja yokait laiskoiksi, vihainen yokai vihaisiksi ja niin edelleen. Eikä yleensä ihmiset varsinkaan edes ymmärrä mistä vaikka jokin riita on johtunut kun ilkikurisia yokaita kun ei voi nähdä kuin tietyt ihmiset ja näilläkin pitää olla erikoinen kello mieluusti jonka avulla ne näkee. Eli yokait ovat riivaajia näin teknisesti ottaen. Joka tapauksessa bak tu pisnes.


Teknisesti ottaen ei ole mikään ihme että tätä peliä pidetään Pokemon kloonina, etsi ja löydä erikoisia öllejä, kouluta niitä taistelemalla ja ruokkiakin niitä saa ja jopa asusteita antaa joilla statsit nousee. Joitakin suuria eroja tosin on, pelissä kun on kolme aktiivista yokaita kerralla ruudulla mutta pyöräyttämällä yokai kellon kiekkoa voi reservistä ottaa kolme muuta lennosta tilalle. Myöskään suoria komentoja ei voi yokaille antaa, ne kun haluavat tehdä mitä lystäävät taistelun aikana. Ainoastaan erikois iskut voi tehdä käynnistämällä erilaisia "minipelejä" jotta iskun voi tehdä ja vihollisen voi merkitä jota haluaa ensin kurmoottaa. Muitakin pieniä nyansseja ja toimintoja tulee kun pelissä etenee. Enimmäkseen siis taistelut ovat automaagisia ja onneksi niitä voi nopeuttaa yhdellä napin painalluksella.


Yokai olentoja on paljon erilaisia (sellaset 350 ja risat) ja eri heimoja on muistaakseni 6. (Kyllä tämän arvostelun teen melkein puhtaasti muistista enkä niinkän wikipediaa selaamalla. Tarkemmat tiedot saa varmasti sen kautta.) Eli kerättävää on paljon, jos vain jaksaa kerätä. Se kun ei ole niin helppoa ystävystyä yokaiden kanssa jos vertaa vaikka Pokemon peleihin. Pitää ensin antaa Yokaille sitä ruokaa mistä se tykkää ja tämän jälkeen toivoa että se haluaa liittyä porukkaan. Melko paljon mennään siis tuurilla tässä pelissä. Sama pätee myös taisteluihin välillä. Ei väliä vaikka olisi kuin iso tasoiset omat yokait kun voi olla että jostain syystä ei vaan taistelu suju. Melko paljon pitää pelissä grindata ja se kun on tässä pelissä aika helevetin puuduttavaa välillä. Onneksi pelissä on mahdollista saada exp orbeja erikokoisia niin pystyy niiden avulla ainakin hieman nostamaan heikompien omien yokaiden tasoa.

Tässä pelissä on jotain sellaista mistä toisaalta pidän mutta taasen helvetillinen grindaaminen, tuurilla toimiva yokaiden rekrytointi ja muutenkin sellainen suorastaan liika lapsellisuus on tässä pelissä liiaksi sääntö kuin poikkeus. Ennemmin pelaan niitä Pokemon pelejä kuin sotkeudun enää uudestaan Yokaiden pariin, mikä on toisaalta harmi mutta pelillisesti tämä enemmänkin tuntui puurtamiselta kuin viihteeltä.

Arvosana 5/10 

Hyvää

+ Tekemistä piisaa
+ Hauskoja Yo-Kai hahmoja
 
Huonoa

-Tuuri pohjainen rekrytointi
- Monotoniset taistelut
- Yhtäkkinen vaikeustason nousu
- Grindaaminen
- Juoni

torstai 21. kesäkuuta 2018

Vampyr PS4


Pitkästä aikaa saimme hyvän, tai ehkä kenties kohtalaisen vampyyri pelin suhteellisen mielenkiintoisella teemalla varustettuna. Mutta lunastaako Dontnod tekijä tiimi yhtään lupauksiaan? Se selviää pian.

Juoni lähtee liikkeelle Jonathan Reidin kuolemasta ja uudelleen syntymästä vampyyrinä. Herääminen ei ole mukavammasta päästä kun herää joukkohaudasta ja kaupan päälle on kaamee jano. Ensimmäinen uhri on tietenkin vielä oma sisko joka on huolestuneena koittanut etsiä veljeään. Välittömästi vampyyrin metsästäjät ovat sitten kintereillä ja Reidillä ei ole mitään hajua mistään miksi hän on epäkuollut ja kuka hänet loi ja miksi lontoo on täynnä vampyyrin metsästäjiä ja raivohulluja espanjantaudin runtelemia ihmisiä. Näihin meidän verisiirtoihin erikoistunut vampyyri lääkärimme koittaa saada selvyyttä 1900-luvun suursodan aikaisessa lontoossa.

Vampyyri visiolla kaikkin musta harmaan punaista. Veri jälkiä on siis helppo seurata.

Huh kuulostaa suoraan joltain uudelta Netflix sarjalta aloituksensa puolesta kun sen näin kirjoittaa. Itseäni tämä peli kiehtoi juurikin WW1 aikakauden lontoo + vampyyrit teeman takia. En joutunut täysin pettymään mutta en päässyt hihkumaan onnestakaan. Pelissä on potentiaalia mutta se on hiomaton timantti.

Pelillisesti Vampyr koittaa olla Dark Souls  pelisarjan seuraaja ainakin  taistelun saralta. Eli opetella jokaisen vihollistyypin hyökkäys kuvio ja sen mukaan väistö, lyönti, win sarjoja tehdä. Tasot hahmolle kertyvät veripisteillä joita normi vihollisia tappamalla saa erittäin vähän. Kaikkein nopeiten saa hahmostaan super vampyyrin kun juo eri alueiden NPC ihmiset kuiviin. Hyvin äkkiä saa itsestään tehtyä (kunhan on tarpeeksi suuri hypnosointi taso itsellä) super vampyyrin jolloin vihollisista tulee heinää ja sinusta verenpunainen viikate. 

Vasemmassa laidassa valitut aseet ja oikeassa laidassa taidot. Vasen yläkulma Reidin taso ja vihollisen taso näkyy myös numerona. Vaikea taistelu siis luvassa kun noinkin paljon taso eroa.
Tietysti NPC hahmot jos imee kuiviksi niin kyseisellä alueella tapahtuu ikäviä asioita. Mitä vähemmän alueella on ihmisiä niin sitä enemmän on vampyyrejä ja muita yön olentoja hyppimässä silmille. Terveellä alueella on enemmänkin ihmisiä ja NPC hahmot säilyvät terveenä jotta heistä saisi paremmat veriexpat imettyä. Kannattaa siis lääkärinä huolehtia potilaistaan kuten teurastaja syöttösioistaan, saa paremman maun kun liha on terveenä teuraalle menossa. (jos siis haluaa niitä NPC hahmoja tappaa). Teoilla on seuraukset ja jossain määrin pelin suola on keskustella näiden hahmojen kanssa ja selvittää heidän salaisuutensa. Näin tekemällä saa myös kokemus pisteitä ja mahdollisesti selviää mielenkiintoisia faktoja hahmoista. Omasta mielestäni osa hahmoista oli ihan mielenkiintoisia ja osa jäi aika vaisuiksi. Eli ei kaikkien NPC hahmojen tarinat olleet loistavia. 

Jos tappaa hahmoja niin alueen kuntotaso tippuu ja ja alueella on turvattomampaa liikkua.
Jos, kuten minä tein koittaa mennä tappamatta yhtään NPC hahmoa niin kannattaa valmistautua grindaamiseen ja vain muutamaa vampyyri taitoa kehittämään kerralla. Ei peli mitenkään älyttömän mahdoton ole niinkään pelattavaksi, ainoastaan ärsyttäväksi käyvät pomotaistelut. Pelissä kun on selkeä tasoeron tuoma vaikeus, eli jos oma hahmo on lvl 10 ja vihollinen lvl 20 niin vihollinen tekee huomattavasti enemmän vahinkoa Reidille kuin Reid viholliselle. Sama sitten toisinpäin. Olikohan niin että menin loppupomon läpi ollessani lvl 29 ja pomo oli lvl 35. Ei mitenkään mahdoton tapaus kun oli tappiin asti kehitetyt aseet ja jaksoi opetella pomon hyökkäys kuviot.


Graafisesti peli ei ole mitenkään silmiä hivelevän kaunis mutta ei sitä nyt rumaksikaan voi haukkua. Keskiverto olisi mikä kuvastaa tätä peliä myös graafisella saralla. Myöskin animaatiot ovat aika tönkköjä keskustellessa ja liikkuessa sekä taistelu kankeahkoa. 

Teknisesti ottaen peli on mukiinmenevää graafisesti mutta ei kuitenkaan parasta laatua.

Äänimaailma on aika perus köhinää ja ähinää mutta brittikorostuksella. Musiikki on erittäin teemaan sopivaa ja käsittääkseni niistä peli onkin kehuja saanut. 

Koska kyseessä on ARPG peli niin tottakai inventoryyn kertyy kaikenlaista tavaraa.
Pelissä on jonkin verran erilaisia aseita, samaan tapaan kuin Dark Soulsissa. Kahden käden, yhden käden, kakkos ase, ampuma ase tyyppisiä. Oma combo oli aika pitkälti DLC miekka (kunnes lopussa löysin pelin parhaan aseen eli miekka sekin) ja sitten pistooli, vaarna tai haulikko. Loppu pomon taisin tappaa miekka, pistooli, haulikko kombolla. Pelissä saa siis valittua omaan pelityyliin sopivat aseet. Kunhan ne ensin löytää. 

Omasta mielestäni tämä on todellakin hiomaton timantti. Ehkä siksi koska kuten jo sanoin niin teema ja hahmo kiehtoo. Teema on hyvä mutta toteutus ontuu. Pelin loppukin tuntui jotenkin oudolta, ehkä kiireellä kyhätty tai jatko osaa odotellessa. En tiedä. Keskinkertaisuus paistaa monessa asiassa ja korjaus päivityksiä ei tullut ainakaan silloin kun minä tämän läpi ehdin pelata noin viikossa. Tunteja tähän sai upotettua koska grindasin tasoja ylös vaikeimman kautta. 

Arvosana 7/10. 

Hyvää
  • 1900-luvun lontoo
  • Vampyyri lääkäri mielenkiintoinen hahmo
  • Mielenkiintoisia hahmoja
  • Tekojen seuraukset
  •  
Huonoa
  • Taistelu kankeaa
  • Lataus ajat
  • Bugeja (itselläni peli kaatui vain kerran, muut eivät ole olleet niin onnekkaita)
  • Tönköt kasvoanimoinnit ja liikkuminen
  • Loppu tuntui kiirehdityltä
  • Vaikeustaso liikaa sidoksissa hahmon tasoon (eli taidot ei ratkaise niin paljoa kuin se hahmon levelin taso)

    

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Pelaamisen vaikeus kun pitää kaikesta

Hojo! Pitkästä aikaa ajattelin tulla tänne turinoimaan. Ollut inspiraation puute kirjoitukseen eikä mitään mielenkiintoisia videoitakaan ole tullut tehtyä. Tulipa tässä muutamana päivänä sellainen...noh, pelaajan ongelma vastaan itsellä. Eli siis niin, pidän itseäni ns. oikeana "pelaajana", tämä nyt on aika helvetin laaja käsite kun jokainen joka pelaa jotain (videopeliä) voi pitää itseään pelaajana. Eikä siinä mitään, kukin tykkää mistä tykkää.

Oma ongelmani siis onkin siinä että kun minä tykkään niin monesta erilaisesta peligenrestä ja pelikoneesta. Välillä on mukava pelata retropelejä (NES, SNES, PSX, DS, GameBoy etc.) joko kyseisillä laitteilla tai jos ei alkuperäistä laitetta löydy niin emulaattorilla. Siinä suhteessa mennään tietenkin hämärän rajamailla onko se laillista jos ei omista tai vaikka omistaakin alkuperäisen pelin, mutta niin. Ongelmani siis on siinä että minulla tulee kausiluontoisia puuskia jolloin haluan pelata jotain vanhaa klassikkoa, tai jotain sellaista peliä mikä on ehkä aikoinaan jäänyt pelaamatta kun ei ole ollut varaa ostaa, tai tiennyt että koko peliä on olemassa! Ei ollut vara äidillä (eikä varmaan haluakaan laittaa sellaiseen turhuuteen) aina ostella uusinta Nintendo Power lehteä tai muuta vastaavaa lehteä jossa kerrottiin tulevista peleistä ja silleen. Nykyään kun on internet niin aika hyvin pystyn poimimaan ne itseäni kiinnostavat pelit seuranta listalle. Takaisin siis aiheeseen ennenkuin pahasti lähden sivuraiteille. Eli löysin nettiä tutkiessani joitain PSX klassikoita joita en koskaan pelannut nuorempana, joko siksi etteivät ne silloin kiinnostaneet tai en tiennyt tai en saanut tai valitse syy tähän.

No pitihän ne nyt sitten laittaa kun ne PSPlle sai laitettua ja sillä pelata niitä, muutama klassinen sen ajan huippu RPG tietysti mukaan koska ne olivat niin hyviä silloin ja ovat edelleen miksei muuten niistä voi tehdä kunnon remakea kun kaikista muistakin peleistä tehdään HÄ? No ei siinä mitään, löytyhän niitä hyviä RPG pelejä myös vanhemmille laitteille kuten SNES. Silläkin pari peliä prosessissa. Ai niin sanoinko jo että onhan minulla nyt sitten PC:llä muutama klassikko peli joita koitan kans kun aikaa sattuu ehkä olemaan niin pelata eteenpäin...mutta kun sitten on myös näitä uusiakin pelejä, jotka ovat kesken jääneet kun on tullutkin retro fiilis. Päälle uudetkin pelit ja Stardew Valley mihin vihdoin tuli se virallinen Coop tuki. Eli yksinkertaisesti hukun peleihin eri aikakausilta ja eri genreihin, seassa on siis suurimpien ajansyöppöjen eli ne RPG niin myös FPS pelejä ,nämä eivät aina niin hyvin vanhene jos verrataan RPG pelejä. Sekä strategisia RTS pelejä kauhupelejä, tasohyppely pelejä, jessus sentään. 


Joskus tuntuu että on yksinkertaisesti aivan liikaa hyviä pelejä ja aika ei riitä. Joskus olen hieman kateellinen sellaisille ihmisille jotka päivästä toiseen jaksavat tahkota jotain yhtä samaa MOBA, PUBG(ja muut vastaavat) tai MMORPG tai FPS peliä päivästä toiseen. No näissä ehkä se viehätys piilee enemmänkin peliporukassa, mutta minä en yleensä ottaen pidä muista ihmisistä pelatessa ja yksinpeli kokemukset ovat itselläni paremmin jääneet mieleen kuin muutamat hauskat MP koitokset eri pelien parissa vieraiden ihmisten kanssa.


Mutta niin siis, halusin vain valittaa nyt tännekkin että työt haittaa harrastuksia ja miksi helvetissä pitää nykyään olla itsellä kaikki laitteet kun eihän niillä ehdi edes pelata, Switchillä en ole saanut muutama kenttää enempää pelattua sitä Mario & Rabbids Kingdom Battle peliä joka on siis ihan pätevä strategia peli. Samoin PSX pelien kanssa on moni vaiheessa, Parasite Eve, Clock Tower, Legend of Dragoon jne, PS4llä Kingdom Hearts Remix on jo hyvällä mallilla, enää kolme peliä pelattavana niin olisi kaikki ne Kingdomit pelattuna ennenkuin tulee se uusi KH3. Niin ja se Stardew Valley tosiaan mitä vaimon kans pelaan ja sitten Far Cry 5 ja mitähän kaikkia muita minulla olikaan PC:llä kesken. Cold Fear, Area 51, Dark Souls Remaster ja helvetin pitkä litania pelejä jotka on Steamissa odottamassa. Olen myöskin harkinnut laittavani sellaisen videocapture kortin että voisin noita vanhojen pelien videoita myös jakaa tänne omaan blogiin mutta ei ole nyt ollut aikaa (onko sitä koskaan?) eikä rahaa sellaiseen. 


Ehkä pitäisi vain jossain vaiheessa ottaa taas se asenne että yksi peli kerrallaan. Toisaalta se ei ole helppoa kun on kaikki ruokainen ja jos joka päivä söisi pelkkää kanaa niin kyllä se pikku hiljaa alkaa puulta maistumaan kun vieressä olisi vaikka se naudan file tai kasvisvaihtoehtokin ihan vain vaihtelun vuoksi. Niin, kiteytettynä on vaikeaa olla pelaaja joka nauttii niin monista eri peleistä niin tyyliltään, iältään kuin laadultaan. Ei kaikki pelit mistä itse tykkään varmasti ole mitään sellaisia mitä joku nykyihminen edes jaksaisi pelata kun on kankeat valikot tai liikkumiset kuten monessa vanhemmassa pelissä on, joissain uusissakin myös.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

AKRacing K7012 pelituoli ja sen unboxing sekä käyttöönotto video



Noniin nyt olen hetken kerennyt tällä tuolilla istuakkin niin on hyvä kertoa kokemukset tuolista. Alku säikähdyksen ja totuttelun jälkeen tämä on oikeastaan aika helvetin hyvä tuoli. Minulla itselläni on siis lähinnä kokemusta halvoista ATK tuoleista ja työpaikoilla olen istunut Ikean Markus tuolilla ja myös joillain Martelan tuoleilla. Heittämällä omalla kropalle ainakin parempi mitä omat halpis tuolit itsellä on ollut aiemmin ja voittaa myös Ikean Markuksen. Ainoastaan Martelan jotkin tuolit pääsevät joko samalle istuma mukavuuden tasolle mitä tämä ja ne kalliimmat Martelat jotka eivät ole ns rallituolin mallisia niin vievät voiton. Itselläni kun on paksut reidet niin tuolin istuin osan korotukset painavat jonkin verran jalkoja. Ellei sitten istu jalat tiukasti yhdessä. Mutta tämäkään ei ole nyt niin paha epämukavuus asia kun muistaa välillä hieman liikutella jalkoja. 

Alaselän tuki on välillä tuskallinen löytää just oikeelle kohdalle jossa se tuntuu niin höpölle että avot. Mutta kun se kohta löytyy niin hyvin tukee selkää. Tuolin korkeus on omalle työpisteelle erittäin hyvä. Jos esimerkiksi katson jotain sarjaa jolloin käsien ei tarvitse olla hiirellä ja näppiksellä niin käsituet saan itselleni säädettyä mukavaan lököttely korkeuteen. 

Pelatessa pleikkarin ääressä pitää hieman alemmaksi säätää käsinojia. No ohjain kädessä on hiukan erilaisempaa kieltämättä mitä nörttipisteellä ollessa. Istuimen ja selkänojan materiaali on hengittävää kangasta, mutta jos oikein pitkään istuu niin kyllä tässä alkaa perse hikoilemaan ainakin kesällä. Tiiä sitten johtuuko siitä että olen ison perseen omaava vai eikö tämä ole tarpeeksi hengittävää kangasta. Mutta ainoastaan useamman yhtäjaksoisen istumisen aikana olen tämän huomannut. Videolla tosiaan kun aloin selkänojaa säätämään niin melko naksahdushan siitä kuului. Kuuluu muuten välillä edelleenkin, en sitten tiedä mistä se tarkkaan ottaen johtuu. 

Selkänojan voi siis laittaa hyvinkin vaakatasoon mutta jos haluaa hyvän ergonomian istuma-asennossaan pitää niin kannattaa vain pienessä kenossa tuolia pitää. Kiikkuminen on kans työn ja tuskan takana, pitää oikeasti jaloilla puskea lattiaa jos meinaa saada tuolin liikkumaan. Niska tyyny on kans mukava niin kauan kun sen saa pidettyä oikealla paikalla. Jos liikuttaa päätään kovin paljon pois niskatuelta niin pitää taas sille etsiä se oikea paikka.

No eihän se kovin ihme ole kun kuminauha patentilla on niska ja alaselän tyyny vain kiinni. Uskallan tässä vaiheessa vaikka tekstin perusteella saa ehkä kuvan että tuoli on surkea, sanoa että tämä on elämäni paras tuoli jonka olen itse omistanut. Pieniä "vikoja" tuolissa on mutta ne nyt eivät ole mitään kovin suuria kuitenkaan. 

Ehkä odotin tosin hieman enemmän tämän hintaluokan tuolilta, mutta kenties se johtuu juurikin siitä että tämä on pelituoli eikä työtuoli miksi sitten istuma mukavuus ja ergonomia on korvattu näyttävyydellä. 8/10

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Unboxaus videoita kolme kappaletta (NINTENDOOO)

Jälleen kerran uutuuden viehätys otti vallan minusta, vaimosta ja lompakosta. Joten tavaraa tuli tilailtua, tarvitsimmeko niitä välttämättä? No emme kai, mutta koska pelaajia ollaan (etenkin minä) niin pitihän se uusin Nintendo Switch nyt sitten laittaa (suht halvalla sai), varsinkin kun se on ollut erittäin kova menestyjä maailmalla. Enkä nyt oikeastaan ihmettele kun olen sen itsekkin päässyt kokemaan ja sen pelejä pelaamaan. On muuten ensimmäinen ei käsikonsoli minkä olen Nintendon laitteista ostanut omaksi.


Videon lopulla mainitsin että en nyt enempää noista kerro kuin vasta seuraavalla videolla. No uutuuden viehätys iski heti niin tein sitten kaikki nää videot samoilla tulilla. :D

Näppärä laite tämä Switch, kun pystyy TVn kautta pelaamaan ja ottamaan mukaan kannettavana konsolina. Yllättävän hyvät ne omat mukana tulevat joycon ohjaimet ovat käytössä, vaikkakin iso kätiselle ihmiselle eivät varmasti sovi. Akkukesto ei paras mahdollinen kun ottaa telakasta pois, mutta onhan se nyt hienon näköinen se peli myös omalla pienellä ruudullaan. Eikä sitä nyt toisaalta tule sitten liikaa pelattua kun pitää muistaa ladatakkin.

Olen myös pitänyt laitteen yksinkertaisesta käyttöliittymästä. Pelit tulen ostamaan 90% hyllyyn, jo siksikin kun laitteen oma sisäinen muisti on melko vähäinen. Eihän ne microSD kortit kyllä nykyään paljon mitään maksa isommatkaan mutta en tällä hetkellä koe tarvetta koko kortille. Ostin myös näytönsuojakalvon Switchiin. Mukana kun ei sellaista tule. Ilmaa sinne väliin tietenkin jäi roskien takia, mutta eipä ne pelaamista haittaa. Asiansa ajaa eli suojaa näyttöä naarmuilta.


3rd party ohjain (gamedevil) jonka ostin on osoittanut olevansa ihan ok ohjain. Ei siis vedä ohjaintattien tarkkuudessa vertoja alkuperäiselle PRO ohjaimelle (uskon ainakin) mutta omaan käyttööni se on riittävän tarkka. Zeldaa pelatessa tosin huomasin sen että tästä ohjaimesta puuttuu kokonaan liikesensorit. Joten jotkin temppelit piti kuitenkin pelata joycon ohjaimia käyttäen. Mutta hintaisekseen en toisaalta voi huonoksikaan laitetta haukkua. Videolla kun epäilin liipaisimia niin eivät nyt niin hyvät ole mitä PS4 ohjaimessa esim. mutta eivät olleet niin huonot kuitenkaan mitä aluksi epäilin.


Peleistä en tässä vaiheessa sano muutakuin sen että ne ovat molemmat läpi pelattuna ja jossain vaiheessa kenties kirjoitan niistä arvostelun. Zelda oli pienoinen pettymys ja Mariossa loppu tuli liian äkkiä. Molemmissa riittäisi edelleen koluttavaa mutta varsinkin Zeldan suhteen tulee sellainen meh olo jatkamisen suhteen.

Videot tosiaan olen ottanut omalla Honor 8 puhelimella että mitään äärettömän mahtavaa laatua turha odottaa. 

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kingdom Come Deliverance PC arvostelu


Noniin, nyt se on läpi pelattu. Olen jo aiemmin tänne ja juutuubbiin pistänyt videon jossa hieman olen näyttänyt ja kertoillut pelistä. Ajattelin nyt pitkästä aikaa heiluttaa sanan säilää enkä vain laiskanpulskeasti vain videota editoida. Jotenka valmistautukaa proosalliseen paskan jauhantaan :D

Se tunne kun ensimmäistä kertaa selviät yksin kolmea vastaan
Elikkäs kuten olen muistaakseni videollani kertonut, on tarinamme päähenkilö sepän poika joka joutuu keskelle sodan julmuutta. Erinäisten tapauksien jälkeen tarina saa ryysyistä rikkauksiin käänteen. Kosto retkestähän tässä on käytännössä kyse koko pelissä ja se kantaa aika hyvin koko pelin ajan. Välillä tosin itse en pysynyt kärryllä kuka on kuka ja mitkä ovat syyt miksi joku toimii kuten toimii. Sehän tosin kuvastaa toisaalta erittäin hyvin pelin pääsankarin Henrin osaa tässä kaikessa. Paska valuu alaspäin ja sivulliset uhrit yleensä saavat roiskeet naamalle kun isot herrat päättävät alkaa vääntämään siitä kenellä on isompi...ööö kruunu tai kuka sen kruunun ansaitsee.

Päätöntä menoa
Pelillisesti tämä on aika mielenkiintoinen jos sitä oikeasti aletaan miettimään. Koska Henri on oikeesti aika kädetön kaikessa, niin on myös pelaaja. Tekemällä oppii, kuten oli jo vanhemmissa Elder Scrolls peleissä. Mitä enemmän selvität tilanteet puhumalla niin taito puhua paranee, jos heilutat raskasta miekkaa niin sekä voima että miekan käyttö taidot paranevat ja sitä rataa. Jos pelaat pelin alusta loppuun etkä pidä hirvittävän pitkiä taukoja pelaamisesta niin kyllä, melkoinen tappokone Henristä tulee melko pian, varsinkin kun huomaa muutaman niksin taisteluissa niin paljon helpommaksi pelin "hankala" taistelu systeemi muuttuu. Omasta mielestäni olen oikeastaan kummissani miten ei muissa tämän tyylin peleissä ole samanlaista taistelusysteemiä jo aiemmin keksitty tai otettu käyttöön, Skyrimit sun muut tuntuvat nyt aivan järkyttävän alkeellisilta tähän peliin verrattuna. Vaikka ei tämä siis mikään täysin timanttinen  järjestelmä vielä ole.

Hän vain halusi oppia irlantilaista tanssia
Graafisesti peli on sellainen...no nätti mutta jotenkin keskinkertainen kuitenkin. Ei kaikkein parasta antia mutta ei tätä rumaksikaan voi haukkua. Ongelmia tosin ilmenee melko paljon, jostain syystä pelillä on paha tapa jättää melko vähän muistiin joitain tekstuureja joten popup efekti on arkipäivää, samoin kuin ihmisten kasvojen tarkat piirteet, jotka yleensä piirtyvät vasta hetken kuluttua. Tämä tosin ei haittaa pahasti kun siihen tottuu ja ymmärtää, että en muista vuosiin enää tulleen sellaista avomaailman peliä jossa tälläistä ongelmaa ei olisi. Tietysti korjaus olisi kiva ja tätä on muistaakseni luvattu. 

Mikäs torikokous täällä on?
Äänimaailma on hyvinkin sopiva teemaan, varsinkin munkkien laulu kirkossa on aika siisti juttu silleen äänellisesti. Muuten peli äänet koostuvat lähinnä pellin räminästä ja miekkojen kirskunasta etc. En oikein mitään valittamista löydä, paitsi lopputekstien polakki örinä hevi aiheutti myötähäpeää jostain syystä.

No sehän on itse saatana
Entäs ne bugit? No niitähän pelillä piisaa, milloin jokin tehtävä jää suorittamatta syystä X tai joku hahmo ei suostu puhumaan syystä Y tai hevonen jää ilmaan roikkumaan koska Isaac Newton ei ollut vielä painovoimaa keksinyt. Kaikenlaista pientä ja välillä ikävä kyllä suurempaakin pelissä on tai oli siis, itse nyt kun pelasin tämän läpi (epilogi vielä pitäisi pelata) niin pääsen seuraavan uuden pelin kimppuun. Jään tosin mielenkiinnolla odottelemaan tuleeko DLC vai tuleeko suoraan seuraava osa. Tämä jätti positiivisen maun suuhun vaikkakin peli on selvästi jossain määrin keskieräisenä pihalle pistetty. Olisiko loppuvaiheen beta minä voisi tätä versiota pitää. Jokatapauksessa sellainen ihminen joka pitää ritareista ja miekkataisteluista ja irstauden iloista kylpylässä niin kyllä, tämä peli on sinulle tehty. 

Tälläistä voi tapahtua kun elät pimeällä keskiajalla. The witch did it!

Arvosana (koska bugit) 7/10.

Hyvää

+ Ritari aika
+Taisteleminen
+ Hahmon kehitys
+ Juoni
+ Tehtävät

Huonoa

- Lukuisat bugit
- Jotkin sivutehtävät ovat ihan liian "tuo 5 kanin nahkaa" tyylisiä
- Vaatii tasapainotusta loppupeliin (oma hahmo pystyi yksinään tappamaan pataljoonan miehiä...tai sitten minä vain olen niin hyvä ;) )


Haluaisin oikeasti antaa tälle enemmän mutta ehkä vasta sitten voisi sinne 9/10 tienoille nostaa kun pahimmat pelin tehtävät kaatavat bugit korjataan ja joitain statseja parannellaan tai sillee niin sitten. Itselleni tämä peli osui ja upposi, sai koko 70h edestä pelattavaa ja enemmänkin 45€ hintaan. Ai niin ja kaikki kuvat ovat minun itseni ottamia, kiitos steam ja F12 nappi.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kingdom Come Deliverance PC

Vielä en uskalla peliä arvioida, sillä peliin on tullut ja tulossa paljonkin korjauksia. Osa taidoista on jätetty pois ja samoin jotkin graafiset ominaisuudet on jätetty pois, vaikkakin PC versiossa ne saa päälle ilman sen ihmeellisempiä koodauksia. Ohessa siis fiilistelyä ja mietintää kyseisen keskiaika teemaisen pelin parissa. 

torstai 11. tammikuuta 2018

Layton's Mystery Journey: Katrielle and the Millionaires' Conspiracy 3DS


Pitkästä aikaa vähän erilaisempi 3DS:n peli tuli läpi pelattua.

Heille jotka tietävät tai muistavat Professor Laytonin seikkailuja joissa erilaisissa maisemissa tutkittiin suurennuslasilla karttaa/aluetta jotta löytyisi vihje kolikoita tai piilotettuja puzzleja niin samalla kaavalla hommat jatkuu. 


Uutuutena ovat oikeastaan kokonaan uudet hahmot, pelattava hahmo kun on Prof. Laytonin tytär Katrielle jonka isäpappaa ei näy missään ja häntä periaatteessa koitetaan löytää (vaikkei sitä kyllä juonellisesti juurikaan tuoda oikeastaan sen kummemmin). Ylimääräistä tekemistä ei kovin hirveänä ollut, vaatteita pystyi Katille ostamaan jos löytää kätkettyjä asuste kolikoita, ruuan valmistusta ohjeiden mukaan nirsoille asiakkaille sekä ns. labyrintti puzzle jossa pitää päästä pisteestä A:sta  B:hen.

Labyrintti minipeli.
Peli pyörii aloittelevan etsivän Katriellen uuden toimen ympärillä, toimeksiannot vaihtelevat laidasta laitaan, kadonneen lemmikin etsimisestä aina mysteeriseen pankki ryöstöön.  Kaikki toimeksiannot ratkaistaan tietenkin ratkaisemalla erilaiset aivopähkinät mitä joko löydetään tutkimalla esineitä tai puhumalla ihmisille.

Hahmot ja juoni ovat jotenkin...no sanotaan että korkeintaan keskinkertaisia. Juonessa ei tunnu olevan päätä eikä häntää ennenkuin ihan lopussa "nidotaan" sattuneet jutut jotenkun yhteen jos sittenkään. Muutenkin juonen kulku tuntuu enemmänkin pottupellossa menemiseltä kuin tasaisella maantiellä ajamiselta.

Ylhäällä iso matami ja kööri ja alhaalla karttanäkymä.

Puzzleissa itseäni ärsytti kuinka älytehtävät ovat muuttuneet enemmänkin kompatehtäviksi kuin oikeasti älyä vaativiksi, vaikkakin saahan sitä vitutukseen asti miettiä jonkin tehtävän ratkaisua kun vastaus on tyyliin peruna koska x+y=y-xy. Okei ei nyt ihan noin mutta minua itseäni henkilökohtaisesti kompakysymykset ärsyttävät. Nettiä tutkiessani kävikin ilmi että aiempien prof. Layton pelien puzzle kehittäjä on kuollut ja eri mies on astunut hänen saappaisiinsa ja sen kyllä huomasi.
Karttanäkymässä liikutaan edelleen pisteestä pisteeseen.

Graafinen tyyli on tuttua sarjan faneille. Eli jonkinlainen pseudo east meets west piirrostyyli. Itse tykkään vaikkakin välillä jotkin hahmot ovat suorastaan aivan naurettavan näköisiä. Kaikkia tämä taidetyyli ei varmasti miellytä. Välivideot ovat hienoja.

Tutkimista suurennuslasin kanssa, maastoa kun jaksaa tutkia voi löytyä vihjekolikko jos toinenkin. Itselleni niitä kertyi reilu 200
Musiikillisesti ja äänellisesti muutenkin, ainakin ääninäyttely on paikoin hyvin onnistunut. Musiikit taasen ovat sellaista taustasurinaa, ei ainakaan mikään kappale jäänyt päähän soimaan.

No en nyt menisi sanomaan, maailma on täynnä kompia ehkä ennemmin.

Peli loppuu myös siten että jatkoa olisi luvassa, mutta en mene kylällä valalle että tämä sarja enää jatkuu, ainakaan omalla kohdallani.

Arvosana 6/10

Sekava ja mitäänsanomaton juoni sekä mielenkiintoisten hahmojen laiminlyönti ja myöskin aivopähkinöiden laatu ovat huomattavasti laskeneet aiempiin osiin verrattuna. Kyllä tämän läpi pelasi mutta ei niinkään "yksi puzzle vielä" meiningillä vaan pitemminkin "milloin tässä tulee jotain mielenkiintoista tapahtumaan". Sellainen mentaliteetti syö peli iloa melkoisesti. 


Hyvää

+ Animaatio
+ Piirros tyyli
+ Jotkut hahmot 

Huonoa

-  Kompa puzzlet
- Juoni
- Jotkut hahmot
- Loppua kohden alkoi itsellä tuntumaan pakkopullalta