Insta

Steam ID

PSN ID

torstai 26. helmikuuta 2015

Sam & Max Save the World arvostelu (season 1) PC


Kullan kaa ollaan innostuttu pelailemaan näitä point&click pelejä yhdessä. On se välillä mukavaa pelata ihan aivopähkinä pelejä eikä vain aivotonta fps mättöä. Tosin kyseinen pelisarja tunnetaan yhtä loogisista päätelmistä mitä Monkey Island pelit. Tosin nämä ovat siis niitä uudempia Sam & Max pelejä, jotka Telltale uudelleen herätti henkiin 2006. 

Se iki ensimmäinen Sam & Max hieman on graafinen ilme muuttunut jos vertaa seuraavaan kuvaan
Meet Sam & Max in 2006
Eli keitä ovat Sam & Max? No Sam on fedoraa pitävä koira poliisi ja porukan aivot. Max taasen on jänes.... hyvin häiriintynyt jänes. Hän toimii porukan (suuremmaksi osaksi) huumori vastaavana ja väkivaltaisempana yksilönä.  Eikä se nyt käy että nää ny ois vaa eläimiä, he ovat freelance poliiseja jotka ratkovat niitä hieman oudompia rikoksia. 

Mistä päästään ensimmäisen kauden alkuun. Pitkään ovat olleet työtä vailla, mutta puhelin soi ja töitä tulee. Nämä pelit siis tosiaan tulivat jaksottain. Eli ensimmäinen kausi sisältää 6 jaksoa. Jokaisessa jaksossa on omat pähkinänsä ja rikollisensa. Takapiru selviää vasta siinä viimeisessä jaksossa. Jokainen jakso pitäisi periaatteessa arvostella erikseen, mutta koska nykyään nämä pelit saa ostettuna pakettina, eli saat kaikki jaksot kerralla niin arvostelen itse paketit kokonaisuuksina. 

Vaarallinen natsi pupu kun Lugerin kanssa aina heiluu :D
Ensimäisessä kaudessa on huumoria joissain jaksoissa enemmän ja joissain vähemmän. Loogisia ratkaisuja pulmiin on joka jaksossa suurin-osa pähkinöistä. Pari sellaista Sam & Max sarjan omalaatuista pähkinää mahtuu mukaan, eli itse piti luntata netistä mitä pitää tehdä ettei jumiin jää. Tosin voin sanoa että tarpeeksi jos jaksaa esineitä kierrättää ja kokeilla kaikkeen niin yleensä eteenpäin pääsee pelkällä tuurilla. Välillä tosin tuntuu  että peli suorastaan haistattattelee päin pelaajan naamaa joillain pulmilla. Tulee sitten sellanen kivan mukava typerä olo. 

Hahmot ovat suurimmaksi osaksi ihan hauskoja. Parempi niin sillä tämä peli kierrätää samoja hahmoja jaksosta toiseen. Mukana on jatkuvasti alaa vaihtava Sybil, salaliittoteorioihin hurahtanut epämukavan kaupan myyjä/omistaja Bosco ja aina yhtä ärsyttävä soda poppers kolmikko Peepers, Specs ja Whizzer (nimistä voi jo jotain päätellä) sekä rotta Jimmy two-teeth. 

Itseäni hieman vaivasi se hahmojen kierrättäminen, tämä tosin ei ole mikään megaluokan peli joten sen toisaalta ymmärtää eikä se nyt niin vaivaa. Jos tosin joku hahmo aiheuttaa ärsytystä niin ikävä kyllä voit olla varma että se löytyy melkeinpä joka jaksosta jossain muodossa.

Pelattavuus on perus P&C (keksin lyhennyksen ihan ite...tai sitten se on yleisessä käytössä. Olen laiska) eli hiirellä hoituu niin tavara valikon tutkinta ja esineisiin koskeminen sekä hahmoille puhuminen, niin ja liikkuminen. Näppäimistölläkin voi tosin liikkua mutta itse kun pelaan tätä peliä telkun kautta niin en langallista näppäimistöäni ala jatko usb piuhalla vetämään mihinkään niin pelkkä hiiri onneksi riittää. Ohjain tukea pelissä ei oikein ole, onhan tää 2006v peli kuitenkin. Enimmäkseen ohjaus onnistuu ilman ongelmia, välillä tosin saattaa tulla virhe klikkauksia, joko siksi että Max palloilee jonkin kohteen eteen tai pikkusen väärään kohtaan klikkaat mihin olet liikkumassa että kuvakulma vaihtuukin toiseksi ja sitä rataa. Onneksi tämä on pieni vaiva joka hyvin harvoin ärsyttämään asti pääsi. 

Ameriiicaaaa
Graafisesti peli on aika 2006 :D eli ei mitään kovin ihmeitä sovi odottaa. Sopii pelin tyyliin tosin graafinen ilme muutenkin, ainut ärsytys tulee niistä soda poppereista, heidän päät ja lärsät ärsyttävät minua. Jokin piirtotyylistä johtuva juttu.

Mutta niin, pelissä saa kyllä naurua, turhautumista, onnistumisen tunnetta ja päänsärkyä ihan tarpeeksi. Ei mikään ihme että tätä vielä pari kautta lisää tehtiin. 

Voisin sanoa omaksi arvosanaksi 6/10 ensimmäisessä kaudessa huumoria ei ollut minusta tarpeeksi, ehkä hiukka liikaa umerica juttuja jotka aukeavat vain amerikkalaisille. Jotain jäi puuttumaan. Katsotaan mitä toinen kausi tuo tullessaan.   

Ennakkokatsaus Resident Evil Revelations 2 PS4


Juuri mitään en peliltä odottanut. Joten ehkä siksi itse en ole tähän mennessä mitenkään pettynyt, pitemminkin jopa positiivisesti yllättynyt.

Elikkäs jälleen kerran pelataan Claire Redfieldillä. Mukanaan seikkailussa hänellä on Moira Burton, Barry Burtonin tytär. Kumpikin kuuluu TerraSave organisaatioon joka on vähemmän militaristinen mitä esim BSAA. Voisi ajatella että ressu maailman punainen risti, nyt kun bioterrorismi on arkipäivää. Jokin hauska paarti on TerraSavella menossa johon kuokkavieraat tulevat kommandopipot päässä ja aseet tanassa, kaapaten suurimman osan porukasta, mukaanlukien Clairen ja Moiran. Herätys on ikävä.


Niin siinäpä sitä juonen tynkää. Entäs se pelattavuus? No aika samoilla linjoilla mennään aiemman Revelations pelin kanssa, ehkä hiven hiotumpana. Ei niin akrobaattista mitä RE6 mutta ei ihan niin kankeaa mitä Revelationissa. Hieman hankala selittää ja vertailla, varsinkin kun minä pelasin sen Revelationin 3DS käs konsolilla. Tällä hetkellä siis itse voin sanoa että tykkään kontrolleista. Ihan hyvin istuu. 

Taistelut ovat sitä samaa, pienellä yllätyksellä. Moira kun ei halua käyttää ampuma-aseita. Jokin traumaattinen juttu varmasti tapahtunut lapsuudessa tai teininä. Claire tietää tämän mutta vielä ei ole kerrottu syytä. Hän siis kantaa taskulamppua ja sorkkarautaa, mitä myös aseena käyttää. Taskulampulla voi etsiä piilotettuja esineitä (kimallus paljastaa) mutta myös sokaista vihollisia jolloin pääsee paremmin lähitaistelua mököihin käyttämään. Claire taasen on porukan ase-expertti, onhan zombien lahtaus tuttua huttua jo RE2 lähtien. Lamppua hän ei tosin kanssa eikä osaa avata lukittuja laatikoita. Eli dynaaminen duo kyseessä. Kumpikin hahmo on hieman erilainen ja erilaiset kyvyt omaavia. Yksinpelatessa hahmoa voi vaihtaa napin painalluksella. Onneksi on splitscreen sekä jossain vaiheessa saapuva nettipeli mahdollisuus. Tekoäly kun ei (yllättäen) ole niin loistava. 

Siitä jaetusta ruudusta, ikävä kyllä teknologiamme ei ole vissiin kehittynyt edes uusilla konsoleilla siihen malliin, että kuva olisi oikeasti 50/50. Taas kerran kuva on jaettu kuten RE5&6 eli kummallakin jää sitä tyhjää ruutua oman ruudun ympärille. Toinen on yläkulmassa ja toinen alakulmassa, sitten ne välit on pelkkää mustaa. Eli 42" telkkarissakin kuva on kuin katselisi 10" telkkaria. Eli jos pelaa kotisohvalta niin melko sähläämiseksi välillä menee kun ei näe.

Ympäristöä voi välillä käyttää hyödyksi.
Taistelu itsessään, on minusta onnistunutta. Kampanjassa (tällä hetkellä normaali vaikeustasolla) on patruunat vähissä ja niitä saa metsästää taskulampun kanssa ja penkomalla laatikoita. Viholliset kun ovat hieman kestävämpiä. Tässä pelissä on taas sitä selviytymisen tuntua, eli kovin monesti ei tarvi...hmmm zombin? purra että henki lähtee. On siis pakko tehdä yhteistyötä, Moira jos vain onnistuu sokaisemaan vihun, meleetä ensin vaikka Clairella (kyllä hänellä on se puukko joka ei niin paljoa vahinkoa tee jos vertaa sorkkarautaan) ja kun vihu on maassa niin Moira hoitaa homman soseuttamalla vihun pään. Näin säästimme ammuksia sellaiseen kohtaukseen missä niitä tarvitsee. Vihollisilla on myös erilaisia heikkouksia, jos pääsee seläntaakse hiippailemaan (en ole kuin kerran onnistunut) niin saa kerrasta hengen pois. Vihollisia on myös erilaisia, rivi-ölliä isompaa ölliä, räjähtävää ja niinpäin pois. Eli välillä pitää miettiä kannattaako mennä edes lähelle. RE6 verrattuna tässä siis löytyy sitä selviytymiskauhun tuntua paljon enemmän. 


Alkaa mennä jo Silent Hillin puolelle nämä öllit :D ainakin välillä tuntuu siltä jos niitä tarkemmin tutkii
Pelissä siis kerätään niitä vanhoja tuttuja ammuksia, yrttejä, aseenpäivitys osia (revelations teeman mukaisesti) ja avaimia että pääsee eteenpäin. Muutama erikoisempi esinekkin on, polttopullot ja kiristyssiteet ainakin tällä hetkellä tullut vastaan.

Pääsemme graafiselle puolelle. No tuota, ei ehkä ihan niin hienon näköistä mitä voisi odottaa mutta ei toisaalta niin rumaakaan että voisi täysin haukkua. Taustat ja pinnat ovat hieman sellasia...no mitäänsanomattomia, ei mitään kovin hienon näköisiä. Tosin tämä pelihän tuli kaikille konsoleille paitsi Nintendolle. Eli PS3&4, Vita(?), PC, Xbox 360&one. Eli kun näin monelle laitteelle tulee niin heikoimpien ehdoilla mennään. Grafiikka moottorina toimii se jokin modattu versio MT frameworksista. Ei siis uusinta teknologiaa sekään, mutta minun silmääni riittävän nätti peli. Voisi ajatella että hieman hiotummalta näyttää kuin RE6. Sekä PS4 versio kun kyseessä niin käsittääkseni pitäisi olla FullHD ja 60fps. Vanhemmilla vehkeillä sitten vähemmän silmäkarkkia. Mutta tähän mennessä siis liikkeet ovat mukavan sulavia kiitos 60 kuvataajuuden. 

AAAAUUUTTAAAKAAAAA!!!  Mokoma™

Uuu ja ihanan mahtavana bonuksena päälle Raid pelimuoto on erittäin koukuttava. Itse olen sitä tällä hetkellä pelannut enemmän kuin kampanjaa (kampanjaa kun pelaan oman kullan kans splittinä niin se yleensä jää iltapelaamiseksi ja parin tunnin kestoisiksi). 

Raid moodissa voi itselleen ostaa aseita ja taitoja tason noustessa. 
Pääsemme nyt siis siihen että mitä mieltä tällä hetkellä olen pelistä, lopullista arvostelua on hankala tehdä kun peli on jaettu 4 episodiin jotka ilmestyvät noin viikon välein (levyversio tulee sisältämään kaikki jaksot kerralla tietysti). Juoni tuntuu olevan toisaalta vanhan kierrätystä, CodeVeronica X:ssä jo Claire heräsi vankilasta ja sieltä piti pakoon päästä, sekä Chris häntä tuli sitten pelastamaan (pelistä on jo paljastettu että Barry tulee tytärtään etsimään) eli saman toistoa kuin jo joskus aikoinaan. Tällä hetkellä ei ole vielä tiedossa kuka kaappauksen takana on ja miksi. Eli juoni on kertaallen nähty muutenkin niin siitä ei ainakaan tällä hetkellä mitään erikoismainintaa voi pelille antaa. Pelimekanismit ovat samaa kuin Revelationsissa mutta grafiikka moottori on enemmän RE6 tasoa. Graafisesti siis keskitasoa omasta mielestäni. Mököt ovat ihan hienon näköisiä ja muistuttavat ehkä hitusen enemmän zombeja kuitenkin mitä aiemmassa Revelationsissa (jelly öllejä ja kaloja) eli siitä plussaa. Aseet tekevät vahinkoa, eli tarkoitan siis sitä kun ammut vihollista johonkin arkaan paikkaan niin jokin reaktio saadaan aikaiseksi, Revelationsissa viholliset vain imivät itseensä ammuksia kunnes kuolivat. Nyt siis ainakin saa sitä tunnetta että vihuihin sattuu. Raid moodi on erittäin hauskaa pelattavaa. Hahmoihin en ole vielä päässyt mitenkään sisälle, Clairekin tuntuu jotenkin...epä Clairelta varsinkin jos on pelannut niitä aiempia ressuja niin uskoisin että porukka joka tätä pelaa ymmärtää mitä tarkoitan. 

Mutta niin pääsemme siis siihen että, minun mielestäni jos pidät Resident Evil peleistä, sinulla on 25€ tuhlattavaksi, niin tuhlaa ihmeessä tähän. Itse uskallan suositella. Etenkin jos sinulla on kaveri jonka kans haluat samalta sohvalta pelata, ei ole PS4:lle vielä kovin montaa hyvää jaetun ruudun peliä tehty (ainakaan sellaisia jotka itseäni tai kihlattua kiinnostaisi). 

maanantai 23. helmikuuta 2015

Tulossa itselle, Resident Evil Reveleations 2 PS4



Ei ole vielä arvostelu tulossa vähään aikaan. Tämä peli on tosin jaksottain julkaistava, eli voi olla että kun on ensimmäinen episodi läpi niin saatan jonkun arvostelun tapaisen kirjoittaa. Itse olen siis Resident Evil fani, olen pelannut niin "pää"sarjan pelit läpi kuin joitain spin-off pelejäkin. Jotenkin ne hahmot, maailma ja pelattavuus on ollut sellanen juttu joka on mukaansa aina imaissut. Revelations tuli alunperin 3DS:lle. Hyllysähän tuo komeilee ja siitä olen arvostelunkin tehnyt. Pelistähän tuli hitti kun se sitten myöhemmin julkaistiin muillekkin alustoille. En tosin itse ole muille laitteille enää uudestaan samaa peliä ostanut. Saa nyt sitten nähdä tätä uutta, en odota liikoja vaan toivonmukaan saan hauskaa ajanvietettä kullan kanssa, tässä kun on jaetun ruudun coop pelimuoto. Se on se suurin syy miksi tämänkin ressun ostan. Tosin osasyy on hinnassakin, ihan uusi peli jota ei hinnalla ole pilattu. 24,95 johon siis kuuluu myös ne tulevat episodit.

Viimeksi on Claire nähty RE2 ja Code Veronicassa. Sekä ensi esiintymisensä suorittaa Barry Burtonin tytär Moira.

Ensimmäistä kertaa...tai no ei. On minulla Witcher 3 digitaalisesti ennakkovarattu myös. Niin siis konsolilla ensimmäistä kertaa ennakkovarattu digitaalinen peli. Mielenkiintoista nähdä että miten tuo lataus hässäkkä toimii, pääsenkö pelaamaan kans julkaisupäivänä peliä. Olikos niitä nyt 5 episodia tulossa.Siihen sitte Raid pelimuoto kuten Revelationissa oli. Ensimmäinen osa siis vasta tulossa ja muut osaa tulee sitten... olikos kuukausittain. Toivotaan että peli nyt omaan mieleen olisi, epäilen tällä hetkellä että 7-8 peli olisi kyseessä. Kun kaverin kans siis pelaa. Yksin peli taitaa sinne 5-7 välille sitten jäädä, koska tekoälyttömyys. Ei sitä tiedä ennenkuin pelaamaan pääsee mutta kuitenkin. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

lauantai 21. helmikuuta 2015

The Legend of Zelda Majora´s Mask 3DS


Nyt se on läpi. Aikaa meni arviolta 17-25h sydämen paloja jäi hakematta mutta kaikki naamarit hommasin. Hupaista oli suurimmaksi osaksi mutta välissä kyllä turhautuminen ja liika suorittaminen aiheuttivat ärsytystä joka lähenteli suorastaan vitutusta. 

Tarinamme alkaa siitä, kun Ocarina of Time pelin sankari Link (kyllä, tämä on suora jatko kyseiselle pelille) samoaa jossain päin...Hyruleaa tai...tuota niin. Kuitenkin jossain metsässä hän samoaa. Etsien karannutta/kadonnutta ystävää (ilmeisimmin OcT:n lopussa lompsimaan lähtenyttä Navi keijua). Metsässä hän kohtaa naamioon taa piiloutuneen Skull Kidin jonka kaksi kaveri keijua säikyttävät Linkin hevosen ja diipadaapa. Summasummarum. Link joutuu johonkin vieraaseen ulottuvuuteen, Terminaan jossa ilkeän näköinen kuu uhkaa tuhota maailman. Ai niin joo, Link myös kirotaan Dekuscrupiksi. Että tästä se seikkailu alkaa.

Niin kuten sanoin, tämä peli on ensimmäinen suora jatko-osa. Ocarina of Time jos on tullut pelattua läpi, niin varmasti tuttuja hahmoja tulee vastaan. Liekkö tässä sitten kyse kierrättämisestä, eli olisi peli saatu halvemmalla tehtyä. Vai onko jokin vaihtoehto maailma ollut jo suunnitteilla aikaisemmin. Mene ja tiedä. Tuttuja hahmoja kyllä riittää.

Erot tekstuureissa ovat ilmiselvät. Kellokin on muuttunut alkuperäisestä
Kohtuu perus huttua Zelda peliksi. 4 temppeliä jotka pitää puhdistaa pahasta ja tämän jälkeen pääpahan kimppuun. Matkalle mahtuu hyvinkin paljon sivutehtäviä, joita on "helppo" seurata lasten salaseurasta saatavalla Bombers notebookin avulla. No on sitä paljon järkeistetty verrattuna siihen N64 versioon. Pelissä on suuressa osassa naamiot. Pelin teema suorastaan. Sen verran voin sanoa että kaikkien naamareiden kerääminen palkitaan hyvinkin mieluisella lahjalla. Itse juuri tämän takia keräsin kaikki naamarit. Osan melkeinpä muistin ulkoa kuinka ne saadaan, parin naamarin takia oli pakko luntata netistä mistä ne saa. En nimittäin enää jaksa samaa mitä jaksoin kakarana. Eli grindata peliä niin kauan että löydän kaiken ilman apuja. No 94% löysin kaiken itse sekä menin temppelit myös. Pelissä on siis kyllä se jättimäinen Sheikah stone jolta voi luntata neuvoja ainakin temppeleihin ja sydänten palasten sijaintiin. Suosittelen käyttämään...tai sitten hakee ohjeet vain netistä. Miten vain. Tässä pelissä on pieniä sellasia...hmm sanotaan näin että meikänkin hermot oli koetuksella kun johonkin temppeliin jumiin jäi. Tässä Zeldassa ei juuri kädestä pidellä jos verrataan OcT:een. 

Tässäpä kyseinen kirjanen. Kuva muuten N64 Zelda versiosta.

Oh Tingle, you are so gay :3
Liikkuminen ja taisteleminen on sitä tuttua huttua. Siitä ei siis tarvitse sen enempää oikeastaan kirjoittaa. Ainoa ero aiempaan remakeen on toisen tatin käyttö mahdollisuus. Jos sinulla on uusi 3DS siinä on se pikku tatti millä voi kameraa pyörittää. Jos sinulla on CirclepadPro kuten minulla niin sekin toimii. Harvemmin kieltämättä sitä käytin, mutta lisää se hieman käyttömukavuutta tuohon normi 3DS malliin. Ai niin, kun tässä pelissä on 3 naamaria jotka muuttavat sankarin ulkonäköä ja kykyjä, niin voin sen sanoa että Goronilla oli välillä tuskastuttavaa pyörimällä liikkua. Johtuen tuosta 3DS:n analogi ohjaimesta. Helvetin hankala saada pientä korjausta liikerataan tehtyä. Onneksi näitä paikkoja ei kovin montaa ollut jossa tarvitsee pikkutarkkaa ohjausta. 3DS kun ei sellaiseen sovellu ohjaimensa puolesta. 

Graafisesti peliä on päivitetty yhtä paljon kuin aiempaakin. Eli rosoiset reunat ovat sileitä, textuureja on lisää, 3D efektiä on käytetty hyvin (jos silmät/pää kestää katsella), värit on nättejä ja hahmoissa on enemmän yksityiskohtia sekä pieniä kauneus lei..muokkauksia on tehty. 

Kumpi on N64 ja kumpi 3DS?! 
Äänien puolesta tuttua Zelda huttua. Ainut mikä itseäni perin juurin ärsytti, oli viimeisessä temppelissä käytettävä biisi. Sitä kun pitää välillä melko tiuhaan soitella, niin on hyvin ärsyttävää ettei voi skipata biisin soittoa. Eli kun ensin painelet ne napit miten soitetaan, hahmo vielä soittaa sen biisin, eli sitä kohtaa ei voi skipata. Suurimmaksi osaksi tämä ei haittaa mutta viimeisessä temppelissä alkoi jo toivoa sitä skippaus nappulaa. Sama biisi uudestaan ja uudestaan soittaa lyhyessä ajassa ärsyttää. 

KUUMOTTAA NIIN VITUSTI!!! (kuumottaa get it? :D )

Ärsytyksistä kun tuli puhe, tämä on niitä Zelda pelejä että tästä joko tykkää tai vihaa. Tosin jotkut ovat vähän siltä väliltä pelin suhteen. Kuten minä. Toisaalta rakastan tätä peliä, toisaalta vihaan. On hieno keksintö että pelissä on 3pv aikaa seikkailla. Tämän ajan jälkeen BOOOOM maailmanloppu. Onneksi aikaa voi hieman muokata pelissä. Voi hypätä ajassa eteenpäin sen verran kuin haluaa tunnin tarkkuudella (tätä ei ollut alkuperäisessä N64 versiossa. Aika meni joko seuraavaan aamuun tai iltaan), aikaa voi hidastaa eli sekunnit ovat oikeita sekunteja. Sekä tietysti ajassa palaaminen ensimmäiseen päivään jolloin kaikki alkaa alusta...kaikki. Niin tämä rumbaaminen ajassa ees taas on välillä hyvinkin ärsyttävää, luojalle kiitos että pelin tekijät ovat hoksanneet sen tässä uusinnassa. Eli pystyy siis hyppäämään tosiaan tunnin tarkkuudella ajassa eteenpäin. Jotkut tapahtumat kun tapahtuvat tiettynä päivänä tiettyyn aikaan. Ei tarvitse enää niin haahuilla pelissä. Vähän sama kuin olisit tullut johonkin tapaamiseen/tapahtumaan monta tuntia etuajassa. Saa sitä miettiä mitä sillä välin tekee. Pelissä on joitakin ongelmia jotka olivat jo alkuperäisessä, mutta paketti pysyy hyvin kasassa ja jos aika rumbaaminen ei ole ongelma niin tämä on erittäin loistava peli. 

Siitäpä pääsemme arvosanaan 8/10 ainakin jos on nostalginen kuten minä. Uskaltaisin sanoa että uusille pelaajille arvosana voi jäädä sinne 5-7 tienoille. En voi vielä tuohon vastata kun ei ole vaimoke tätä päässyt kokeilemaan. Hän kun ei ole koskaan aiemmin pelannut Majora´s Maskia.    

Hyvää

+ Hyvin onnistunut käännös
+ Graafinen kauneus
+ Se on Zelda peli (ilman prinsessa Zeldaa)
+ Hahmot
+ Osa sivutehtävistä hauskoja
+ Paljon tekemistä
+ Musiikki
+ Tarina

Huonoa

- Paikoin huonot kontrollit johtuen 3DS:stä
- Aika rumbaaminen (ei haittaa kaikkia)
- Liian helppo (ainakin jos tekee niitä sivutehtäviä niin peli helpottuu huomattavasti, loppu pomonkin tapoin alle  kahdessa minuutissa)
-  Saman toistoa (koska aika rumba)

Eyes without a face

torstai 19. helmikuuta 2015

Dying Light PC




Mitä saadaan kun yhdistetään Dead Islandin ase kestävyys ja craftaus Mirrors Edgen parkour liikkumiseen? No Dying Light. Ai niin ja ehkä kenties SPOILER ALERT (tää peli on niin ennalta arvattava tosin että jos jokin tulee jollekkulle yllätyksenä että spoilaisi pelin niin melko ihme)

Olet salainen agentti Crane joka laitetaan etsimään varastettuja tietoja fiktiiviseen Haran nimiseen kaupunkiin jossain intia/turkki/irak suunnalla. Heti alussa kuset hommat ja saat zombin pureman. 

Muutama paikallinen auttaja tosin pelastaa perseesi ja onneksi tautiin on lääke joka hidastaa taudin leviämistä. Parannusta tautiin tosin ei ole. Hommaa ne tiedostot siitä huolimatta!

Aluksi kaikkein vaikeimpia tapettavia ovat muut ihmiset. Pelin taistelu mekanismi on huonosti suunniteltu

Niin siinä juoni pähkinän kuoressa. Olet helpon rahan toivossa oleva tyyppi joka sitten kuitenkin hyvinkin pian hoksaa että iso paha korporaatio meinaakin kusta silmään ja tappaa kaikki tyyliin (resident evil syndrooma) ja pahis on joku sekopää joka vissiin menetti veljensä epidemialle tai jotain ja haluaa kostaa maailmalle. (resident syndrooma?) 

Näytänhän varmasti siltä että olen tämän pelin pää pahis?
Niin kuten jo sanoin juonen puolesta peliä ei ainakaan kannata ostaa. Hahmot ovat melko äkkiä unohdettu. Hyvä että edes oman hahmon nimeä muistan vaikka sitä hoetaan pelissä melko tiuhaan. Peli itsessään on lähinnä pääjuonta seuraavaa tehtäviä tai sivutehtäviä joista voi saada jotain hyödyllistä...tai sitten ei. Itse kun lähinnä rahaa tarvin vain silloin jos en ollut hetkeen muistanut kerätä parempia aseita talteen niin ostin kauppiaalta. Muutamat piirrustukset (blueprints) tosin ostin että sai aseita päivitettyä vielä "tehokkaammiksi". Tämä on muuten yksi juttu mistä en pelissä päässyt kärrylle saatikka tykännyt. Eli tämä Dead Islandista tuttu aseiden kestävyys ja tehokertoimet. Pelissä ei juurikaan saanut erilaista tuntumaa lyötkö zompia 12dmg tekevällä jakoavaimella vai 600dmg tekevällä miekalla. Nää luvut on täyttä paskaa. Ne ei jotenkin vain tunnu tehokkaammilta vaikka luvut nousee. Zombeissa kun ei lue mitään lvl 10 tai lvl 30 zombi. Ne ovat jaettavissa perus hitaisiin, juoksijoihin tai hitaisiin joilla on luotiliivit. Loput ovat erikois zombeja. Okei ehkä vaatetus kertoo kenties millanen vastus mikäkin zombi on mutta itse en huomannut juuri mitään eroa siis aseiden teholla kun niitä zombeja hakkasi. Ei tule mitään jumaluus fiilistä kun alkupaikan zombit eivät sen nopeampaa lakoa tieltä vaikka sinulla siis olisi huomattavasti tehokkaammat aseet. 

Aluelta voi myös löytyä joitain piikkejä tai jotain ihme ansoja millä voi myös zombeja harventaa potkimalla/heittämällä niitä niihin. Kuolevat kerrasta. Eikä sovi unohtaa että kaikkein pahin vastus on tietysti toinen ihminen. Aluksi on hyvin hankalaa saada toista ihmistä hengiltä. Myöhemmässä vaiheessa kun saa uusia taitoja, lähitaistelu vihut on helppo tappaa paiskaamalla nämä maahan ja potkaisemalla kerran päähän. Rince and repeat. Taistelu muuttuu melko monotoniseksi loppua kohden, isot öllit tapetaan joko ampumalla tai heitto aseilla. Pienemmät hakataan palasiksi tai juostaan vaan ohi.

Hei mekin kuulutaan tähän peliin!! Me ollaan....nii tuota ketä me oltiinkaan?
Liikkuminen on ihan hauskaa koska parkour se kenties eniten pelastaa tätä peliä, vaikkakin paikoin tämä myös on helvetin turhauttavaa kun pitää kiivetä johonkin torniin (niitä torni kiipeilyjä piisaa vähä liiankin kans) ja jokin hyppy kohta kusee ja hahmo kuolee pudotuksessa. Onneksi checkpointteja viljellään kohtalaisen runsaasti, ettei täysi turhautuminen ehdi iskemään. 

Yöt eivät itseäni ainakaan pelottaneet. Ennemmin tuli yöllä hilluttua pelissä, kun kerta saa tupla XP:t niin juoksemisesta kuin taistelustakin. Kannattaa tosin vältellä niitä ihmeellisempiä zombeja jotka oikeasti lahtaa nopeampaa peli hahmosi.

Pelissä on runsaasti sivutehtäviä, osa on keräilyä tai jonkin paikan putsaamista zombeista. Hyvin harvoja saatto tehtäviä tuli itsellä ainakaan vastaan. 

Yksi kolmesta kykypuusta. Survivor rankkia kun nostaa niin saa parempia kykyjä avattua muihinkin puihin.
Mitähän tuota osaisi pelistä sanoa, siis näin niinku ostamisen kannalta. Ne ihmiset jotka pitivät Dead Island peleistä pitävät varmasti tästäkin. Onhan tässä kuitenkin Coop pelimuoto. Itse en tosin sitä kokeillut. Ihan mielenkiintoinen peli jota siis pelasi aikansa mutta loppu pilasi pelin. Sanon vain että CoD loppu. Ei mulla muuta.

Johtuen pelin lopun paskanmaun suuhun jättämisestä Arvosana 6/10.

Hyvää

+ Nätit grafiikat
+ Animaatiot
+ Zombien mättäminen on aluksi hauskaa
+ Liikkuminen on nopea tempoista 

Huonoa  

- Zombien mättäminen alkaa kyllästyttämään jossain vaiheessa
- Ihmis viholliset
- Aseiden kestävyys
- Aseiden tekemä vahinko
- Pelin loppu
- Tehtävien samanlaisuus/toistuvuus



keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Pian (luulisin) luvassa arvostelu Zelda Majora´s mask pelistä on 3DS!


Nii kuten otsikko jo kaiken kertoo. Oon ny sellaset 10h vähintään tahkonnut kyseistä peliä. Koska olen zeldojen suhteen jonkinasteinen fanaatikko niin pitää koittaa kaikki naamarit saada ainakin kerättyä ennenkuin menen pelin läpi. Vaikkei tässä peli päätykkään siihen että sen menee läpi....nii joo SPOILER! :D tai ainakin muistelen kun aikonaan N64 alkuperäisen Majoran läpi pelasin niin se periaatteessa jatkui kuten joku GTA. Mahdollisimman pian pyrin tekemään arvostelun mutta kuten kenties muistatte, pyrin pelaamaan pelin läpi ja vasta sitten arvostelemaan. Keskeneräisenä kun arvostelee niin voi ne arvosanat heittää, vertaa vaikka aiempaan arvosteluun Evil Within. Muuttui se arvosana loppusissaan.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Muutamat oluet arvosteltu, Primator, AC/DC, Alkoholiton Rainbow lager

Pitkästä aikaa olut arvostelua tänne blogiin päivitän. Mennyt tosiaan vaikeaksi löytää sellaisia oluita joita en ole jo arvostellut. Sekä edelleenkin olen sitä mieltä että ainoastaan erikois oluet ovat oikeasti poikkeavia maultaan. Muut oluet sitten maistuvat...noh oluelta. Ero tulee lähinnä happamuudessa ja mallaksen osuudessa maussa.

Primator Tsekki 5 vol.


  • Vaalea olut
  • Niin väriltään kuin maultaan
  • Vahva
  • Hyvä ruokajuomana
  • Hapahko jälkimaku
  • Sopii suklaan kanssa
AC/DC Saksa 4.5 vol


  • Kohtuu hapokas
  • Jännä maku, ei perusolutta
  • Ei pahaa hintaisekseen
  • Hieno tölkki
Alkoholiton Rainbow Vaalea Lager

  • Raikas
  • Maistuu kivennäisvedelle
  • Ei kyllä muistuta maultaan yhtään olutta
  • Ei minkäänlaista maltaan makua
  • Käytännössä tarkoittaa ettei tämä ole edes olutta

tiistai 10. helmikuuta 2015

Rogue Legacy Vita (tukee crossbuy ominaisuutta PS4/PS3)


Tälläinen lyhyt ja henkilökohtainen arvioni kyseisestä pelistä....SADISTISTA PASKAA SAATANA!

Eat shit and DIE!

Elikkäs niin, peli on 2D tasohyppely, metroidvania tyylillä toteutettu itsemurha ajatuksia aikaansaava peli. Lähinnä aika kuluu siinä kun sinä kuolet, jälkeläisesi kuolee ja samoin seuraavat sukupolvet myös. Tarkoitus on lopettaa suvun kirous (mikseivät vaan jätä menemättä sinne linnaan?) tuhoamalla jokin ölli jota muinainen esi-isä koitti jo aikoinaan tappaa...vissii. Linnan pohjapiirrustukset tosin muuttuvat jatkuvasti koska linna on täynnä disney taikaa. Eli kun kuolet (väistämätön kohtalo) linna muuttuu, ellet maksa jollekkin insinöörille (saat vain 60% löydetystä kullasta pitää itselläsi) että hän pitää linnan samanlaisena jatkossakin. Ai niin, itse tuonen laitturi on ovella penäämässä tullia. Eli jos aikaisemmalla pelihahmolla sait rahaa haalittua jonnin verran, mutta et voi sitä käyttää kun kaikki on kallista, tämä perkele viimeistään vie ne vähät rahat että pääset taas ottamaan sen parrun perseeseesi ilman rasvaa uudestaan, uudestaan ja uudestaan. MITÄ VITTUA IHMISET! 

Rahat meni kun päivitin linnaa että ehkä pärjäisin minuutin pitempään pelissä

Itse en siis ymmärrä (täysin) tämän pelin hehkutusta, tässä ei ole mitään kivaa (no graafisesti ihan ok) kun koet sen valheellisen "alan kehittyä" tunteen, seuraavassa huoneessa joku nakkaa sinua naamaan haisevalla silakalla (laatikollisella!) ja potkii munille teräskärki maihareilla. Onko meillä mukavaa? NO ONHAN MEILLÄ! SAAAAAAAAAAAAAAATANA.

Vituttaako naminami?!?

Mutta niin, pelissä on se jokin juttu. Se jokin aiheuttaa sen, että vitutuksen voimalla koitat päästä eteenpäin, edes sen yhden ruudun. Vaikka peli olisi kuinka epäreilu sinä silti haluat pelata sitä. Sellanen hakattu koira fiilis, joka palaa kuitenkin joka kerta takaisin vaikka tietää että saa monoa kotona. En osaa sitä selittää mutta minä vihaan tätä peliä ja silti haluan sitä pelata. 

Arvosana 6½/10 vain masokisteille!

Hyvää

+Kontrollit
+ Äänet
+ Hahmot

Huonoa

- Jumalattoman vitutuksen aiheuttava
jatkuva toisto
- Rahan saanti älyttömän työlästä


torstai 5. helmikuuta 2015

Grim Fandango "Remastered" PC


Miksikö remastered heittomerkeissä? No siksi kun ei tämä nyt ihan oikea paranneltu peli ole, pitemminkin uudelleen julkaisu pienellä graafisella parannuksella. Lähinnä hahmomallit ovat pehmeämpiä ja varjot ovat reaaliaikaisia ja paremmin tehtyjä. Välivideot ja taustat ovat täysin alkuperäiset. Niin ja löytyyhän tästä tekijöiden kommentti raita. Itse en ole juuri koskaan sellaisista perustanut niin ei tuo itselleni mitään kiinnostavaa lisää peliin. 

Vasemmalla originaali ja oikealla remastered Manny. 
Niin että tuota noin, LucasArts pelistudion kenties hienoin seikkailupelihän tässä on kyseessä. On huumoria, meksikolaista kansanperinnettä ja espanjaksi lausuttuja kommentteja, hyvät hahmot ja jopa film noir meininki. Mikä siis meni aikoinaan vikaan kun tämän pelin jälkeen LucasArts keskittyi tekemään muita pelejä?

Olet Manuel "Manny" Calavera, matkamyyjä tuonpuoleiseen, ainakin siihen asti että olet sovittanut elämässäsi tehdyt pahuudet ja pääset itse viimeiselle matkallesi. Löytyy musta viikatemiehen kaapu ja viikate, sekä can do-asenne. Yrittäessäsi viedä paremman asiakkaan kilpailevalta myyjältä, sotkeudut korruption ja valheiden sekasotkuun. Kuka pääsee taivaaseen ja kenen taivaspaikka on turvattuna kun ei edes viikatemieheen voi luottaa?  


Peli on siis seikkailu peli, tarkemmin ottaen point&click. Juttele hahmoille, etsi esineitä ja käytä niitä. Hyvin toimiva konsepti paperilla. Ikävä kyllä pelissä on joitain bugeja joita ei edes tähän remastered versioonkaan ole korjattu. Liikkuminen on välillä hieman ongelmallista, kuvakulmista ei aina tiedä missä menee se raja että kuvakulma vaihtuu. Itse pelasin PS4 ohjainta käyttäen ja suurimmaksi osaksi olin tyytyväinen ohjaukseen. Vasta pelin myöhemmässä vaiheessa, oli pakko käyttää hiirtä alueen "skannaamiseen" eli hiirtä liikuttaa jokaisen esineen kohdalle ja katsoa muuttaako kursori muotoaan. Mannylla siis pääkin liikkuu kiinnostavan esineen suuntaan, mutta vain kun hän on tarpeeksi lähellä kohdetta. 

Pelin hahmot ja juoni ovat erittäin hyvin tehty.
Välillä oli meikäläisenkin PAKKO tutkia netistä läpipeluu ohjetta, kun ei ollut huomannut jotakin esinettä käyttää tietyssä tilanteessa, tai ei vain löytynyt mitään "järkevää" keinoa edetä. Pelissä siis on suurimmaksi osaksi ihan loogisia ratkaisuja pulmiin. Välillä tosin tuntuu että on jokin pulma tehty vittusillaan niin vaikeaksi ettei sitä voi ratkaista kuin vahingossa tai pelkästään lukemalla strategia oppaasta etenemis ohjetta. Minun mielestäni siis peli ei ole täysin tasapainossa pulmien suhteen ja koska kyseessä on seikkailupeli niin pelissä ei juuri muuta ole kuin ongelmanratkaisu kohtauksia!!!  


Arvosana 6/10

Hyvää

+ Musiikki 
+ Hahmot
+ Huumori
+ Juoni
+ Meksiko teema
+ Enimmäkseen loogiset pulmat

Huonoa

- Bugit (samat kuin jo alkuperäisessä)
- Epäloogisia pulmia joihin pakko käyttää netti ohjeita
- Kontrollit eivät välillä "toimi"
- Kuvakulmat ongelmallisia välillä

Liian vähän tehty uudistuksia/parannuksia hintaansa nähden. Peli on edelleen loistava seikkailupeli -90 luvun lopun timantteja. Tämä ei tosin niin vähillä eväillä oikeuta minusta 10-15€ hintalappua uudelleen julkaisuun jota vaivaa alkuperäiset bugit ja kankeudet. (hinta hieman vaihtelee gogissa näytti olevan 11,89€ kun taas steam ja PSN myivät vajaan 15€ hintaan)  

tiistai 3. helmikuuta 2015

Selfie stick tahi suomalaisittain selfiekeppi.

*Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Selfieshopin kanssa.*
**En hyödy linkkien klikkailusta, enkä tilauksista**



Nytpäs kävi sellainen homma, että meikäläinen sai ihan ensimmäistä kertaa elämässäni blogiini yhteistyökumppanin. Kiitokset Selfieshopille kun ilmaiseksi lähettivät selfiestickin testattavaksi ja arvosteltavaksi. Innolla ja mielenkiinnolla olen odottanut tämän postauksen toteuttamista. Tästäpä se itse arvostelu sitten alkaa.


Mikä ihmeen selfiekeppi? 

Selfie stick on keppi jonka teleskooppivarren pituuden saa jatkettua 20 - 97 cm pituiseksi. Selfie stick on suunniteltu helpottamaan kuvien ottamista itsestä ja vaikkapa kavereista samalla kertaa. Painoa tällä kepakolla on vain ainostaan 130 grammaa, joten sitä varmasti jaksaa jokainen kantaa mukanaan. Älypuhelin kiinnitetään varren päässä olevaan telakkaan joka saadaan kiristettyä siten, että älypuhelin pysyy turvallisesti kiinni selfie stickin päässä kuvatessa. 


Mihin selfie stick kaukosäätimellä soveltuu?

Lomamatkojen kuvauksiin, vloggaamiseen, kun olet patikoimassa tai retkeilemässä, hääkuvaamiseen, juhlien kuvauksiin, rantakuvauksiin / biitsille, konsertteihin, ilmakuviin, urheilutapahtumien kuvaamiseen.. Listahan on loputon! 

Tekniset tiedot ja yhteensopivuus

  • Varren pituus 22-109cm 
  • Puhelin telakka 5,5-8,5cm
  • Sopii myös digikameroihin joissa 1/4 tuuman ruuvi
  • Bluetooth kaukosäädin – yhteensopiva iOS 6.0 tai uudempiin sekä Android 4.2.2 tai uudempiin käyttöjärjestelmiin.
  • Sovellus camera360 avulla voit käyttää bluetooth kaukosäädintä myös Sony Xperia S, HTC New one and X+ sekä muihin android puhelimiin.



Testauksessa käytetyt puhelinmallit

Minun puhelimeni: Sony Acro S mallinumero LT26w Android versio 4.1.2

Emännän puhelin: Sony Z1 Compact mallinumero D5503 Android versio 4.4.4


Selfie stickin kokoaminen

Kokoaminen oli hyvin yksinkertaista. Keppi esiin laatikosta, teline ruuvata kiinni keppiin ja se on siinä. Hieman puhelimesta riippuvaista miten itse puhelimen saa telineeseen aseteltua siten, ettei telineen puristin osu mihinkään nappiin.


Selfie stickin käyttökokemukset

Helppohan tuota oli käyttää. Pituutta pystyy säätäämään asteittain, samoin telineen kulmaa. Kaukosäädin oli hyvin helppo myöskin ottaa käyttöön, puhelimesta bluetooth päälle, kakeen virtapäälle ja puhelimen bluetooth valikosta käydä laite etsimässä ja parittamassa puhelimeen. Puhelimen käyttöjärjestelmästä riippuen, kaukosäädintä pystyi käyttämään joko puhelimen oman kamera sovelluksen kanssa tai kuten minun puhelimeni kanssa, käyttäen Camera360 appia. Myös instagrammissa kuvan ottaminen onnistui kaukosäädintä käyttäen.


Hyvää/huonoa

Hyvin yksinkertainen laite, jos ottaa paljon kuvia puhelimella kuten selfieitä (eli kuvia itsestä DAA) niin on paljon helpompi saada taustoja mukaan halutessaan. Myös ryhmäkuvat onnistuvat huomattavasti paremmin kuin käsivaralta kuvattuna.


Huonoa voisin sanoa laitteesta sen verran, että itse en niinkään kyseistä tikkua tarvi tai tule käyttämään...välttämättä. Emäntä tuosta tosin on innossaan. En siis voi kuitenkaan kieltää etteikö laitteesta olisi selvää hyötyä joillekkin ihmisille.

Tässäpä vielä syväanalyysin sisällä pitävä video tikun kokoamisesta, käytöstä ja mielipiteistä mitä se herätti. 




Näiden linkkien takaa löydät selfieshopin!




Twitter / @Selfieshop.fi


Mitä mieltä te olette selfietikusta? Onko teillä oma kohtaisia kokemuksia tikun käytöstä?


Ps. Mikäli kiinnostuit selfiekepistä niin nyt se kannattaa investoida itsellekkin! Tästä shoppailemaan musta keppi kera bluetooth kaukosäätimen, tarjoushintaan 18,90 €! Jos väri ei miellytä niin ei hätää, keppiä on saatavilla myös muun värisinä! 

Pps. Tai tilaa vaikka kaverin kanssa kimpassa tai kaverille ystävänpäivälahjaksi, nimittäin...



Pps. Tilausta tehdessäsi muista syöttää ostoskoriin koodi BLOG5 , näin saat tilauksellesi vielä ilmaiset toimituskulut! Koodi on voimassa 14.2. asti.