Musiikin olemus

Miettinyt tässä olen sellaista asiaa kuin musiikki ja sen vaikutus elämässäni.
Joskus aikoinaan aloitin musiikin kuuntelun siitä mitä sisarukset kuuntelivat (AC/DC, Manowar, Metallica etc feat 90luvun pop musiikki) Siitä se kenties on jäänyt tämä moniruokaisuus musiikin suhteen. Kuuntelen oikeastaan mitä vain jos se iskee minuun. Räp, hip-hop taasen ei oikein koskaan ole iskenyt, muutama biisi sieltä täältä ehkä menee mutta enimmäkseen ei. Kunnon kullin pullistelu musiikkia minusta kun räppäri räppää räpätiti räppää ja vähäpukeiset selvästi huorahtavat naiset keekoilevat ympärillä, samalla kun räppäri puhuu siitä kuinka hänellä on iso auto, paljon rahaa, naisia ja on muutenkin niin kova äijä BLINGBLING.

Tässä ehkä se suurin syy miksei oikeastaan uppoa meikäläiseen tälläinen. Enkä nyt tarkoita etteikö tummemman sävyisessä musiikissa ole vähäpukeisia naisia jotka tissejään esittelevät, mutta en kyllä yhtäkkiä muista raskaamman metallin musiikista.....saatanan Teräsbetoni ja niiden Orjatar -_-` poikkeuksia siis löytyy.

Mutta tosiaan, itse kuuntelen lähinnä metalli pohjaista musiikkia, Rock, Heavy Rock, Metal, Industrial Metal, Gothic...Helvetti minä jaksa alkaa kaikkia näitä genrejä puskemaan kun sanotaan vain että yleensäkkin sellaista musiikkia missä on EHKÄ vähän enemmän järkeä sanoituksissa. Sekä iskevät myöskin niin hyvästi että isokin mies itkee. Nykyään mennyt vielä enemmän kotimaisen musiikin puoleen kuten Mokoma, KT, Stam1na, Viikate ja Turmion Kätilöt. Näitä oikeastaan tulee eniten kuunneltua, sekä kaikki ovat jossain määrin erilaisia toisistaan. KT voisi olla sellaista raskasta rokkia, Mokoma koittaa olla Trashia mutta tyyli muuttunut pehmeämpään...kuten kyllä KTlläkin. Stam1nan voisi luokitella ADHD musiikiksi kun kitara soolot ovat melkoisia pimputuksia, mutta ei se haittaa.

Musiikki on tosiaan ollut monessa mukana, jotkut kappaleet voivat tuoda muistoja mieleen "tää on se biisi" jostain jostain jotain jotain. Se on jännä juttu tuo ihmisen muisti. Sekä se kuinka jokin kappale voi aiheuttaa jonkinlaisen tunnereaktion ihmisessä. Kyllähän muutkin asiat voivat niin tehdä, kuten vaikka haju tai tietty alue etc.

Ah mutta taas unohdan punaisen langan. Elikkä ideani oli tässä se, kuinka sitä ihminen muuttuu vuosien mittaan. Ehkäpä sitä ei itse enää 40v kuuntele enää mitään näistä mitä nyt kuuntelen. Tai sitten olen elämäntapa "hevari" käytän kyllä tätä termiä löyhästi sillä tyylikin on muuttunut jo tässä vaiheessa kuitenkin melkoisesti. En nykyään pidä niin paljon nahkaa ja niittejä sisältäviä vaatteita koska...niin en oikeastaan tiedä. Ei vain jaksa kenties nähdä vaivaa. Nykyään ostelen vaatteet pitemminkin sen mukaan mitä tykkään pitää, ovat hyvät pitää ja jotka ihmismäisiltä kuitenkin näyttäisivät.(minun päälläni siis)

Mutta joo voisinpas tästä mennä taas kuuntelemaan vaikkapa musiikkia, kun tietämykseni nykyään on sillä radiosta kuunneltavan massapaskan tasolla. Jospas vaikka löytäisin jotain sellaista mistä pitäisin ja voisin vaikka harkita levyn ostamista hyllyyn.