On se jännä

Elämä siis yleensäkkin. Mutta enimmäkseen ihmiset tekevät siitä elämästä jännää, varsinkin kun suurinosa ihmisistä on täysiä kusipäitä ja niin itsekeskeisiä että. Tosin onko se kenties yhteiskunnan vika vai mikähän lienee? Enää ei haeta yhteisöllisyyttä vaan yksilöllisyyttä. Jokainen haluaa olla yksilö ja erottua massasta. Tai no ainakin varmaan suurinosa. Itse en jaksa enää yrittää erottua vaatetuksellani, pidän sitä mistä pidän(?) mutta en kyllä jaksaisi itse mitään gootti/punk tyyliä oikeastaan edes yrittää pitää. Nykyään tuntuu oikeastaan että ihmiset jotka näihin alalajeihin kuuluvat lähinnä huvittavat/säälittävät minua.

Ei siinä kyllähän minä tykkään katsoa sellaisia vaatteita ja näin mutta se että joillekkin se on elämän tapa. Sama tosin pätee kaikkiin muihinkin tyyli juttuihin. Esim pissikset, hopparit, gagurot vai mitä perkeleen neekeri japanilais wannabe valkoihoinen ilman omaa pikmenttiä haluaakaan olla. En vain ymmärrä. Eihän sitä tosin joku ymmärrä ehkä minun pukeutumistani mutta oikeastaan eihän sillä ole mitään väliä mitä joku jostain ajattelee. Pisara kusta elämän suuressa viemärissä olemme. Välillä satumme poistoputken kohdalle jossa paskaa sataa niskaan niin että ei henkeä saa. Välillä pääsemme käymään puhdistamolla ja on niin hyvää puuta. Enimmän osan ajasta vietämme tasapaksussa ripulissa jossa saa olla tyytyväinen jos löytää kokkareen. Sillä ripuli on kakkaa parhaimmillaan.

Pointti oli jokin mutta kadotin sen punaisen langan jo alkumetreillä, hapuillen pimeässä valokatkaisijaa tai edes tulitikkua etsien kuljen nyt pois takaisin siunattuun pimeyteen.