Ihmiset, nuo valepukuiset perkeleet!

Kun nyt tässä edelleen on minulla aikaa, niin kirjoitanpas tänne siitä kuinka kusipäisiä ihmiset ovat.
No ne on vaan niin perkeleen kusipäitä. Itsekkin olen kusipää, mutta yleensä ottaen en hiero sitä kusta jokaisen naamaan.
Mutta niin, mistäkös tämä tälläinen teksti? No ihan kokemuksesta. Mitä enemmän olen tavannut uusia ihmisiä, jutellut heidän kanssaan, koittanut olla sosiaalinen, mukava, hauska etc. Niin sitä enemmän olen sitä mieltä, että mieluumin olen kultani kanssa erakkona vuorilla asumassa muutaman vuoden kuluttua, vain kissat seurana. Siis, oikeasti. Jumalauta. Eikö sitä osata enää nykyään tehdä mitään muuta, kuin vittuilla, ylpeillä, puhua töistä, juoruta ihmisistä joita en/emme edes tunne tahi käyttäytyä kuin joku saatanan sika!
No mistäkös nämä tälläiset! HEAR ME AND I SHALL TELL THEE!

No ensinnännii, minä hyvin harvoin naamakirjassa pistän mitään sellaisia "nättejä" kuvia tai asia tekstiä, koska yleensä siitä seuraa vain sellaisia kommentteja mistä tulee itselle pahamieli. Tai ankara vitutus, mene ja tiedä.
Pistin jokin aika sitten kissakuvan, jossa kissat pääosissa. Myös oma kulta siinä näkyi, mutta ei pääosassa. No tästä tulee "huumori" kommenttia sitten kuinka ei emäntä sulta päätä repiny irti kun ei oo tukka laitettuna tuossa kuvassa etc. No ku ei se ollu se pointti vaa ne kissat. Tästä sitten "homo" tyylistä kommenttia etc. Kyllä, huumorilla ne oli (ehkä) tarkoitettu otettavaksi ne kommentit mutta! Kun miksei vain voinut laittaa joko ei mitään, pelkkä tykkäys jos tykkää tai sitten "onpas yltiö söpöä" tai jotain. Vaan ei, välitöntä vittuilua.

Minä en vain voi koskaan saada  mitään kaunista :,( tai jotain sellaista. Toisaalta sekin tilanne huvittaa enimmäkseen mutta kun ei aina jaksa tätä "äijä" vittuilua tai "äijäilyä" tai mitä vittua onkaan. Perkele, jos kuvassa on nätti perhonen niin se on nätti perhonen eikä mikään "homo" tai jotain muuta vastaava. Vittu.
Joko sitä on niin kurkkua myöten täynnä täytä "huumori" vittuilua, tai sitten siksi kun se tuntuu olevan niin perkeleen muodikasta paska trendiä joissain piireissä että siksikin vituttaa. Jaksa aina turhaa paskaa.

Sitten tullaankin tähän yleismaallisesti katsottuna ihmisiin. Siis reaali elämässä eikä vain naamakirjassa. Tunnen erään henkilön joka ei osaa kuin juoruta, kehua itseään, puhua lisää paskaa ja osaa olla kuin kotonaan vaikkei ole lupaa siihen annettu. Niin tässä mielenkiintoinen fakta, itselleni on opetettu tapoja pienestä pitäen. Jos olen jossain käymässä en mene heti ensimmäisenä sohvalle röhnöttämään, kiitän jos saan vaikka kahvia kupillisen, en pengo tavaroita, jos pöydällä vaikka jokin vihko tai jotain vastaavaa olisi niin en ole sitä lukemassa. Tai kysyn luvan että saanko lukea tai jotain sellaista, ellei se esine ole selvästi sellainen toisen henkilökohtainen juttu että en edes sitten koske siihen. Enkä puhu päälle (yleensä) enkä myöskään tongi paikkoja. Enkä perkele varsinkaan mene sängylle makaamaan. Enkä myöskään toisen koneelle mene ilman lupaa. Tai siis tee yhtään mitään jos ei ole lupaa, olen kuin kusi sukassa jos käyn vieraisilla. Varsinkin uusilla tuttavuuksilla. Vanhojen kavereiden kanssa meininki voi olla hieman eri, kun on jo tullut tavat tutuksi etc.

Mutta VITTU! Miksi minut on "siunattu" pitkäjänteisyydellä ja tahdikkuudella? Kun joku voisi kysyä, no mikset sano sitte mitään kun se toinen jotain sellaista tekee? No, siksi kun olen niin perkeleen järkyttynyt siitä että joku on niin pellossa kasvanut, että en voi edes ihmismielelläni sitä käsittää! Olen myös koittanut hienovaraisesti vihjata asiasta mutta mitä siihen saa vastausta, vammaisen virneen tai HAHA tai jotain muuta vastaavaa. Välillä tekisi oikeasti mieli vetää kunnon raivoapina kilarit ja hakata kyseinen henkilö tunnistamattomaksi mössöksi. Mutta kuten sanoin, minulla on pitkä pinna ja ikävä kyllä myös järkeä päässä. Siksipä siis tyydyn tähän tekstin tekemiseen ja vittuilemaan sille henkilölle aina kun vain jaksan vaivautua. Siinäkin kyllä sellainen henkilö joka kuvittelee olevansa maailman napa. Onneksi pääsee siitäkin eroon lähiaikoina.

On myös muitakin henkilöitä joilla on yhtä vittumaisia tapoja (tai niiden puutteita) mutta kun niin, olen niin saamaton paska etten edes pihalle viitsi potkaista näitä henkilöitä. Saattaahan niiltä vaikka rahaa saada. Ei sitä koskaan tiedä. Mutta joku kaunis päivä minä uskon että minulla kyllä kilahtaa kuten kerran teki ja siitä ei tule kuin rumaa jälkeä ja helevetinmoinen jälkipyykki.

Lyhyestä virsi kaunis. Ihmiset, varsinkin ne uudet tuttavuudet. Ovat melko varmasti kusipäitä ja toivot ettet olisi koskaan edes tavannut.

Muutama poikkeus kyllä on mutta se ei kuulu tähän.
Jatkakaa. Niin minäkin teen