50 julkaistua tekstinpätkää

Näin pääsi käymään, minulla ei ole elämää. Kun tänne niin "tiuhaan" kirjoittelen ja jaarittelen.
Mietin että mistä kirjoittaisin, kun kihlattuni meinasi että "se on spessun paikka", vaikkei tämä nyt minusta mikään sellainen ole. Jokatapauksessa, päätin raapustaa tänne mietteitä kamppailulaji harrastuksestani.

Elikkäs itsepuollustus ja mitä se on.
No Suomessa tämä on hankala määritelmä. Joku jos käy kimppuusi, niin pitäisi juosta karkuun. Siinä on suurinpiirtein mitä saa tehdä suomessa, ilman että joutuisi itse siis maksajaksi. Mutta eihän tämä tälläinen ole mahdollista kaikissa tilanteissa, mitäpä jos vaikka päällekarkaaja onkin nopeampi juoksemaan kuin sinä tai olet ahtaassa tilassa, josta ei noin vain juosta pois. Silloin pitää miettiä, aikooko toinen tappaa vai pääseekö tilanteesta mustalla silmällä ja katkenneilla kylkiluilla.

Itselleni on opetettu, että mikäli tilanne on todellakin menossa siihen, ettei puhuminen auta ja pakoon on turha juosta. Pitäisi itse tehdä aloite. Eli pätkästään niin kovaa turpaan tahi haarojen väliin, ettei se hyökkääjä ehdi juosta perään kun poistutaan paikalta nopeasti. Sen kummempaa ei kannattaisi tehdä, koska muuten on itse se maksaja. Lakihan menee siihen tyyliin, että kummalla ne isommat pipit on, on hävinnyt ja voittaja maksaa kivusta ja särystä. Eli potku munille PAM ja pois paikalta. Yleensä tässä vaiheessa on varmasti verbaalista uhkailua jo koettu "tapan sinut" riittää syyksi puollustaa omaa henkeään. Et voi tietää onko se vieras tosissaan. Kaverista joka jurrissa on...no ei sitä ehkä siitäkään tiedä. Tietysti jos on tuttu kaveri jonka tuntee ja tietää jo äänenpainosta onko kaveri tosissaan niin se on kyllä eri asia.

Niin ei tietenkään kannata tehdä, että itse haastaa riittaa. Se on hyvin idioottimaista ja suorastaan "junttimaista". Tietysti tämäkin taas näitä tapauksia, kyseinen henkilö jonka päätä paukutat pöytään, on kenties ehdotellut irstaita naisellesi eikä ole tajunnut lopettaa juttujaan ajoissa. Ymmärrettävää, tuonnekuohu. Mutta sekin olisi vasta se viimeinen vaihtoehto.
Otetaan nyt vielä huomioon, Suomi ei ole mikään USA jossa pitää pelätä jokaista hämärää kujaa ja puistoa. Pääkaupunki seudulla enemmänkin. Huonolla tuurilla myös pikkukylässä/kaupungissa. Yleensä nämä tälläiset tappelut tapahtuvat:

A. Kotibileet jossa alkoholi/huumeet käytössä.
B. Baari jossa varmasti on päihtyneitä.
C. Nakkikioski tai vastaava grillintapainen kun porukka on tullut sieltä baarista pois (eli lisää humalaisia)

Huomaa varmaan toistuvan kaavan? Humalaiset henkilöt. Pysy poissa näistä paikoista niin 90% varmasti ei tarvi tapella kenenkään kanssa. Tietysti voi käydä niin (naisilla yleensä) että on jossain lenkkipolulla ja sieltä pusikosta hyppää eteen joku iso mies jolla on metrinen kulli "sina anta mule pilu" niin hieman eri taasen. Tässä muuten on myös syy miksen mene yksin itsekkään, vaikka mies olen mihinkään lenkkeilemään tai vastaavaa iltasella. Ei sitä koskaan tiedä jos joku rahantuskainen narkkari pomppaa eteen. Mutta mahdollisuus tällaiseen siis on pienempi kuin baari tappeluun. Joukossa on voimaa..sama pätee tosin myös hyökkääjiin. Voihan niitäkin olla enemmän kuin yksi. Jonkun mielestä voi tuntua tyhmältä, kun viikonloppu iltana ollessani kävelyllä, kierrän edessä näkyvän jonne lauman hieman kauempaa, tai muun vastaavan lössin. Juurikin siksi ettei mitään konfliktia tulisi.

Nykynuoriso se eniten tuntuu tekevän näitä "porukalla kimppuun päähän potkimaan" rikoksia. Miksikö? Joukossa tyhmyys tiivistyy. Joku saa idean että "Hei toi on kovan näkönen tyyppi vedetään sitä turpaan nii ei oo nii kovan näkönen KIEH KIEH" Ihan mahdollista. Itselläni ensimmäinen lähtökohta juurikin on siis konfliktien välttämiseen se, että vältän IHMISIÄ. "Kristuksen ja ruumis ja pedon pää, oi kuinka ihmistä pelkäänkään." Niinhän se laulukin menee. Koskaan kun ei toisen henkilön pään sisään voi nähdä, niin parhaiten kun välttää kaikenlaiset ihmismassat.

Loppuun vielä sen verran, itse koitan juurikin siis todellakin välttää kaikkia paikkoja missä on humalaisia ihmisiä tai yleensäkkin ihmisiä. Etenkin tuntemattomia ihmisiä. Kerran olen baarissa tapellut, yleensä on selvinnyt täysin puhumalla tai pään nyökyttämisellä ja MM MM kommenteilla. Myötäillä siis. Ei provosoida. Mieluummin nyhverö nynny kuin puukotettu "sankari" Tämäkin tilanne kohtaista, jos nyt jossain näkisin että jonkun kimppuun porukalla käydään, niin varmaan huutaisin että poliisi on soitettu paikalle, vaikka olisin vasta soittamassa. Tälläinen voi riittää porukan hajaantumiseen. Tai sitten pitää olla sitä kättä pitempää ja antaa isän kädestä. Itse kun olen köyhä paska, niin tuntuvia kipukorvauksia on minun suunnaltani turha odotella.
Turha tappelu on tosin aina turha. Mieluummin välttää sellaiset kokonaan. Pakko jos on tapella, olisi hyvä että osaa edes jotain tilanteessa tehdä, silläpä voin suositella jokaiselle harrastukseksi itsepuollustuslajeja. Jotkut toimivat tositilanteissa, jotkut ei. Parhainta tositilanteeseen soveltuvaa tekniikkaa on kenties Krav Magassa. Nopeasti omaksuttavaa, tehokasta ja yksinkertaista. Sitä voin suositella. Mutta mikä vain harrastuksen halun vuoksi kiinnostaa on parempi kuin ei mitään.  Harrastuksissa näkee ihmisiä ja tutustuu uusiin ihmisiin. Harrastukset on kivoja. Järkevämpää käyttää aikansa harrastuksiin kuin viinaan ja huumeisiin.
Mutta niin, en jaksa enempää saarnata tai mitään. Jatkakaa.

PS. Naiset jotka pukeutuvat lutkamaisesti, joutuvat suuremmalla todennäköisyydellä raiskauksen uhriksi. Lutkamaisuus ja siten pukeutuminen on TODELLA typerää.