Niin, rapatessa roiskuu sanotaan. Todellakin jos harrastaa kamppailu/itsepuollustus lajeja. Tullut itselleni jos jonkunlaista mustelmaa, ruhjetta ja haavaa. Eikä sovi unohtaa kolotuksia ja lihaskipuja. Mutta niin, on se vain niin mukavaa kuitenkin toisaalta. Vaikkakin se on väkivaltainen harrastus. Itse olen lihava ja lepposa, etten minä todellakaan ole se, joka ensimmäisenä on nyrkit savessa. Tosiaan siis, itselleni tämä on sellainen vänkä harrastus, oppii ihmisen kehosta aina jotain uutta. Niin omasta kuin sen taistelutoverin kehosta. En ole vielä pitkään ehtinyt harrastamaan, joitakin kuukausia. Tulokset tosin huomaa heti, tai siis ainakin nyt kun ajattelee millainen sitä oli aloittaessa kunto, taito ja tieto. Paljon on siis kokemusta tullut, mutta jos meinaisin itse olla niinkin hyvä kuin opettajani/kaverini niin kyllä siinä useamman vuoden aktiivista harrastusta vaaditaan.
Joillekkinhan se on se elämän ilo ja tehtävä, harrastaa siis kamppailulajeja. Itse olen sellainen...satunnais harrastaja ollut. Aikoinaan jonkin verran tullut Kali Escrimaa harrastettua, nyrkkeilyä ja jotain pientä siinä sivussa. Mutta aina ne hommat on jääneet jossain välissä. Nyt itselläni on tavoitteena, että kävisinkin muutaman vuoden ainakin noissa treeneissä, kun on kerta nyt kavereitakin mukana sekä mahdollisuus harrastaa hyvinkin lähellä. Tälläinen punkero kun minäkin olen ja nämä läskit ei meinaa lähteä vaikka kuinka jumppaa, niin on toisaalta mukava ajatella, edes päässään, että minäkin jollekkin suunsoittajalle voisin pärjätä jos tapella pitäisi. Helpoimmalla siis tosiaan pääsee kun ei ala millekkään rähinää haluavan kanssa.
Tästä muistaakseni olen myös kirjoittanut jo aikaisemmin niin en jaksa enempää alkaa siitä asiasta jauhamaan, eli toistaa itseäni. Teen sitä muutenkin :D
Mutta nyt pelaamaan vielä hetkeksti Dead Space 3:a ja ehkäpä siitäkin saan jossain välissä tehtyä arvostelun tapaisen, kunhan vain jaksan innostua kirjoittamaan ja muistan mitä siinä on tullut tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti