Bioshock Infinite

Tässäpä mielenkiintoinen tekele. Itse pidin kyseisestä pelistä enemmän kuin Bioshock 2:sta.
Mitähän siitä osaisi kertoa, ilman siis että spoilaa juuri mitään suurempia?
No ainakin sen että peli on ihan nätti graafisesti. Äänimaailmakin toimii. Juoni on...no loppu kun lähestyy niin juonikin menee sekavaksi.

Käytännössä siis tarina alkaa siitä, kun pelin päähenkilö saa toimeksi annon "Tuo meille tyttö ja pyyhimme pois velkasi" (vapaasti suomennettuna)
Tämähän johtaa siihen että välittömästi löytää hahmomme itsensä keskeltä ylvästä yksinäistä majakkaa. Jossa  huomaa heti, ettei oo kaikki okei.
Hieman eteenpäin siirtyen, sankarimme löytää itsensä taivaskaupungista. Jossa kaikki tuntuu olevan niin mukavaa ja kaanista. Mutta pinna alla muhii mätä. On mustat orjia ja muut kuin valkoiset sorrettuja. Uskonto on kova sana, vääräuskoiset kivitetään. Kivan näköinen setä on julma diktaattori "profeetta", joka johtaa aivopestyä kansaa. Joitain mielenkiintoisia hahmojakin pelissä on mutta lähinnä vain audiologi muodossa heihin pääsee "tutustumaan". Näitä ei kaikki aina jaksa kuunnella.

Tässäpä siis taustaa tarinan alulle. Muuta siitä en selosta etten liikaa spoilaisi.
Ampuminen on tuttua huttua FPS pelejä pelanneille. Ei mitään uutta. Aikaisemmin Bioshokkeja pelanneelle myös nämä pullosta juotavat Plasmidid..tosin tässä uusimmassa ovat nimellä Vigorit, ovat myös kohtuu tuttua kauraa. Mutta itselläni ainakin jäi suurin osa käyttämättä. Niitä kuitenkin on se 8kpl jotka ovat erilaisia, lähinnä itse käytin 3 eriä. Muilla en tehnyt mitään.
Sankari saa seurakseen/avukseen naisen/tytön joka auttaa pitkin peliä avaamalla lukittuja ovia (jos vain löytyy tiirikoita tarpeeksi) ja heittelemällä tarvittaessa ammuksia, lääkkeitä tai suoloja (suoloja käytetään vigoreissa, periaatteessa voisi olla vaikka MANA nimellä kun taioilta vaikuttavat). Tätä hahmoa ei voi tosin viholliset tappaa mutta eipä tämä osaa vastaankaan taistella. Paitsi pieremällä ulottuvuus repeämistä välillä robotteja, suojaa, asetelineitä etc.
Napit oli ainakin itsellä hakusessa PCllä aina välillä. Tottunut siihen että hiiren toinen nappi ottaa tarkemman tähtäyksen käyttöön eikä Z nappi. Kyllä siihenkin asetteluun tottui ei siinä mitään mutta hieman hassua itsestä.
Vihollisia tulee välillä urakalla päälle, suurinosa tosin tippuu päähän tähdätyillä laukauksilla kerrasta tai kahdesta. Loppua kohden tämäkin tosin muuttuu, tuntuu että vihollisista tulee turhankin kestäviä (itse kun pelasin vaikeimmalla pelin läpi niin välillä turhautti kivasti)
Tästä tosin tuli mieleeni että pelissä ei voi kuolla. Kyllä luit oikein, hahmo vaipuu hetkeksi koomaan tai johonkin vastaavaan, ja joko näet edessäsi toimistosi oven josta astuttaessa ulos olet pienen matkan päässä siitä kohdasta mihin "kuolit". Tai jos sinulla on se nainen Elizabeth mukana, hän jotain ruiskua naputtaa ja tuikkaa sen sinuun. Eli pelissä rangaistaan kuolemalla lähinnä sillä, että rahaa menee aina jonkin verran hukkaan ja helvetin ärsyttävää kun välillä kuolee samaan kohtaan useamman kerran.
Välillä kun pitää niitä taivaisraiteita pitkin matkustaa sillä ihmeellisellä koukku härvelillä, niin itseäni lähinnä välillä ärsytti. Ainakin PC puolella kontrollit ovat välillä tosiaan sekavat, konsolipuolella voi toimia paremmin ehkä. Tai sitten ei. Mutta se on pientä tosin.

Mitähän tuota osaisi muuta sanoa?

• Graafiikka 9/10.
• Äänimaailma 10/10. 
• Pelattavuus 8/10.
• Tarina 7/10 

 Sanotaan näin että annan keskiarvoksi 8½. Tarina oli aluksi ihan jees mutta loppuakohden...niin. Voi olla että tämä on niitä pelejä että pitää pelata pari kertaa läpi että ymmärtää juonen. Tai sitten ei. Uudelleen peluu arvoa ei ainakaan itselleni tässä ole. Mutta voin kyllä suositella pelaamaan. Jatkakaa