Äänestyksen tulos retropelaaminen = Pelaaminen ja mitä se minulle merkitsee

Pixeli on kivoja. Vielä tänäkin päivänä.

Retropelaamisesta piti äänestys tulosten perusteella minun postaus tehdä. Ajattelin sitten tähän hieman valottaa omaa pelaamis taustaani. 

Pienestä pitäen olen pelannut konsoleilla, jonkin verran myös PC koneilla. Mutta siihen aikaan kun 286 ja 386 (jos muistan oikein) pyörittivät jotain Doom tai Hexen peliä, ei niitä kalliita koneita ollut kuin vain muutamalla ihmisellä minun kotikylässäni. Joten konsolit ovat olleet aika lailla osa elämääni. Muistelen että konsolien hankinta menee näin: NES->SNES->N64->PS->PS2.

Yhteen aikaan se oli Sega vs Nintendo. Sitten tulivat Sony ja Microsoft vaatimaan osaansa.

Hankala netistä löytää sellaista kaiken kattavaa konsolipuuta. Joten tässä on yhdenlainen mistä suurinpiirtein näkyy suurimmat konsolit ja aikajanan.

Ah Samus Aran mikä yllätys pelaajille olikaan että oletkin nainen

Tämä järjestys siis siihen asti kun olen asunut kotona ja ei ole omalla rahalla tarvinnut ostaa konsoleita ja niihin pelejä. Nintendo 64 jälkeen aloin "fanittamaan" Sonyn Playstation konsolia, sille kun pystyi helposti kopioimaan omat pelit, eli piratismia harrastamaan mitä kasetti tyyppisiä pelejä käyttävään Nintendon kanssa ei voinut tehdä. Olen minä siis pelannut Gamecubella ja Wiillä myös, mutta Nintendo otti ehkä hieman liikaa sen lasten linjan. Edelleen ne samat vanhat siellä myydyimpien kärjessä pyörii, Mariot, Linkit ja Metroidit. Itse kun pitkään pelasin PS2:lla ja välissä PCn hankin, kun komponenttien hinnat alkoivat tulemaan kuluttaja ystävällisemmiksi.

Pistin sitten PS3 ja sillä olen nyt melko pitkään pärjännyt. Ennekuin nyt tuli tuo uusi PS4 ostettua. Edelleen sitä tulee kuitenkin myös noilla wanhoilla klassikko konsoleilla pelailtua. Jokin niissä peleissä on jäänyt mieleen asumaan, sillä vaikken kaikkia pelejä jaksakkaan tahkota enää muutamaa minuuttia kauempaa niin silti, aina joskus minulle iskee se retropelaamisen himo jota ei voi emulaattorit tyydyttää. Siinä on jotain kun pistää sen konsolin päälle ja ottaa sen oikean ohjaimen käteen. Ei mitään emulaattoreiden herkkuja kuten pikatallennuksia, eteenpäin kelauksia tai tarkkuuden säätöjä ja filttereitä. On minulla muuten Xbox 360 ollut myös, mutta myin pois kun sen peli tarjonta ei itseäni kiinnostanut ja en itse pitänyt niin paljoa sen ohjaimesta.   

Eli silloin kun minä olin nuori :D :D niin aivan, ensimmäinen konsoli millä pelasin oli Nintendo Entertainment System eli tuttavallisemmin NES. Oli meillä muuten vissiin jokin Amiga 2600, mutta sillä en hirveästi pelannut, enkä muista että yksikään peli mitä sille omistimme olisi mieleeni jäänyt. 

No tietysti NES muistoissani ensimmäisenä nousee esiin Super Mario Bros. Sitä on tullut hakattua niin maan perkeleesti. Sekä muita suosikki pelejäni joita muistan ja joita omistimme/omistamme olivat: 52 pelin peli (nää oli näitä mihin siis pikku pelejä tungettu monta ja näitä on vissiin satoja erilaisia joissa hieman eroavat pelit) Super Mario, Duck Hunt, Hogans alley, Turtles 2, Castlevania, Super OffRoad, Tiny Toons, Battle Tanks, Ninja Gaiden, Ufouria, Zelda I, Contra ja ja...niin luulisin että nuo ovat niitä tärkeimpiä ja mitkä ovat päähän jääneet. Monia muitakin pelejä varmasti on joita pelasin mutta teen tämän puhtaasti muistini varassa.

Olikohan tämä nyt se ensimmäinen oikea "Mario" peli? Kehittivät tosin ideaa. Alunperin haalari miehen piti pelastaa neito suuren ihmisapinan kynsistä. Kuulostaako tutulta?

Donkey Kong Jr. Osat käännettiin päälaelleen ja Donkey Kongin pojan piti pelastaa isänsä ilkeän haalari hemmon häkistä.

Taidekuvaa Zeldasta

Ensimmäinen Castlevania

Super Mario!

Ylhäältä päin kuvattu Zelda oli parhautta 2 en itse niin tykännyt

Hieman lisää taidekuvaa, tällä kertaa Castlevaniasta

NESsillä parhautta olivat 2 pelaajan pelit. Samalta ruudulta pystyi kaverin kans pelaamaan vaikka Battle Tanks peliä. Se oli mahtavuutta se. Myöskin tasohyppely pelit ovat edelleen rautaa. Nuorena poikana en oikein tuota enklantia osannut puhua saatikka lukea kunnolla niin aika moni RPG peli on jäänyt pelaamatta kun ne olivat:

A. Niin tylsiä kun tekstiä paljon. 

B. En ymmärtänyt mitä pelissä pitäisi tehdä. 

C. Vuoropohjainen taistelu oli mälsää.  

NES konsolilta hyppäsimme suoraan SNESsin (Super Nintendo Entertainment System) kelkkaan.

Sillä olisi ollut kans niin mahtavuutta pelata 2 pelaajan pelejä, mutta me emme niitä niin hirveästi omistaneet. Joitain tappelu pelejä kuten Killer Instinct ja Super Street Fighter 2 tuli kavereilta lainattua mutta niitä ei jaksanut pelata kuin sen muutaman ottelun aina kaverin kans. Donkey Kong pelit olivat loistavia tasohyppely pelejä. Ovat sitä edelleen. Super Metroid on mahtavuutta myöskin. Muutamat sivuttain scrollaavat Hack & Slash pelit olivat myös kaverin kans mukavia pelata mutta tylsiä yksin, kuten Turtles in Time tai mitähän näitä muita nyt kaikkia olikaan...Batman? Pelit myöskin tuntuivat helpommalta kun oli kaveri jonka kanssa mättää porukkaa turpaan.

Itselläni on hieman hankala muistaa tätä SNES aikaa johtuen lähinnä siitä että meillä ei loppusissaan ollut sille hirveästi pelejä. Yhteen kirjoitukseeni olenkin ne listannut. Mutta niin, syy miksi on hankala muistaa on se että niitä pelejä tuli lainailtua melko paljon ja näin vanhemmalla iällä tullut emulaattorilla pelattua melko paljon mahtavia SNES pelejä läpi. Osasta en ollut koskaan kuullutkaan kun eivät edes eurooppaan tulleet. Kuten vaikka Seiken Densetsu 3 joka oli Secret of Mana 2 USAssa. Roolipeleistä muistan sen verran että Breath of Fire 2 olen pelannut jo lapsena/teininä läpi. Zelda a Link to the Past peliä en ikävä kyllä päässyt pelaamaan kun ainoa kappale jonka tiesin meidän kylällä pyörivän oli USA versio, ei se PAL version koneeseen sopinut eikä olisi toiminut. Samoin kävi Secret of Mana pelin kanssa. Jotkut pelit siis jääneet pelaamatta siksi kun ei mistään PAL versiota (silloin aikana ainakaan) saanut. Parhaiten minulla on kuitenkin päähän jäänyt Donkey Kong pelit, Super Metroid, Secret of Evermore, Illusion of Time ja Breath of Fire 2. Alkoi se into näihin RPG peleihin tulla vasta vanhemmalla iällä. Enää ei tullut vain pistetaulukon kuninkuutta haettua kuten NES aikana. Nyt piti pelata peli läpi että saa tietää miten tarina päättyy. Breath of Fire pelissä oli esimerkiksi 3 loppua. Yhtä niistä, eli sitä parasta loppua en ole saanut omin silmin nähdä tai kokea ennenkuin vasta noin 6v sitten kun emulaattorilla sen uudelleen läpi pelasin ja vähän paremmin englantia ymmärsin.

Donkey Kong Country Snes 16bittisessä ihmemaassa. Oli värit poikineen!

Super Castlevania IV aivan mahtava

Super Metroid pixeli mahtavuutta

Killer Instinct melko pähee tappelu peli aikoinaan oli

Take that Mother Brain!! Samus pieksää :D

SNES konsolilta hyppäämme Nintendo 64 kyytiin.

Super Mario 64 , The Legend of Zelda Ocarina of Time,  The Legend of Zelda Majoras Mask, 007 Goldeneye, Perfect Dark, Goemon, Banjo & Kazoiie, Mario Kart, Mario Party, Super Smash Bros. 

Tässä aikakaudessa olivat mahtavuutta pelit joita pystyi pelaamaan jopa 4 kaverin kanssa yhtäaikaa samalta ruudulta!! Goldeneye ja Perfect Dark näitä tuli hakattua niin paljon että N64 ohjaimet eivät meinanneet kestää, pari ohjainta piti ostaa rikkinäisten tilalle, jos en aivan väärin muista. Perfect Dark etenkin oli mahtavuutta kun pystyi kaverin kanssa pelamaan kampanjan läpi samalta ruudulta!! Siihen ei nykyään tunnuta enää pystyvän. Vai onko viitsimisestä kiinni tai jostain. En tiedä.

It´s a me Mario!!

Goldeneye, saa ryssät kyytiä!

Perfect Dark, kasvoihin ja textuureihin tuli selviä parannuksia verrattuna "edeltäjäänsä"

Donkey Kong N64 niin palikoita että :D

Take it like a man Bowser!!

N64 jälkeen otettiin niin sanotusti takapakkia. Eli ostimme Playstation konsolin. Muutama vuosi sen jälkeen kun se oli jo julkaistu siis. Sillekkin tuli kyllä paljon loistavia pelejä, aikuismaisempia osa sävyltään.

Yhtäkkiseltään tulee mieleen Finalfantasyt, Arc the Lad, Tenchu, Dino Crisis, Resident Evil, Silent Hill, Parasite Eve, Vagrant Story, Tekken, Suikoden, Killzone, R-type, Crash Bandicoot... sitten filmi katkeaa ja en yhtäkkiä muita pelejä muista näin äkkiseltään. Hyviä roolipelejä oli minusta huomattavasti enemmän pleikkarilla mitä Nintendolla.

Parasite Eve 2 taistelu oli reaaliaikainen

Sekä osa ölleistä olivat melko suuren kokoisia!

Suikoden 2. Pelissä oli sellaset 150(?) hahmoa jotka sai mukaansa

Hieman boxart kuvaa. Ada on ihana <3

Silent Hillissä voi päätyä nahkurin orsille

 

FF7 taistelu. Näyttää kuva olevan PC versiosta. En ole 100%

FF7 oli aika moinen palikka peli. Kauas on tultu.

FF7 sankarit poseeraamassa

Aika paljon pelin oma graafinen ilme kehittyi FinalFantasyn 8 osassa.

Hyvin selitetty Parasite Eve ykkösen hommat :D

Sensuroimaton Silent Hill sisälsi outoja lapsia joilla oli veitsi kädessään. Sensuuri versiossa nämä muutettiin karva mölleiksi.

Silent Hill ja ikuinen usva

Tenchu 2 oli hienoja lopetus liikkeitä

Tenchu 1 pixeli veri suihkusi!!

Hauskaa muuten huomata miten pelit ovat ajan kuluessa kehittyneet, ainakin graafisesti. Tasohyppely pelit ovat edelleen käytännöllisesti katsoen samanlaisia kuin Mario jo aikoinaan. FPS pelit ovat myöskin lähinnä graafiselta tasolta kehittyneet eikä niinkään juonellisesti. Roolipelit, no ainahan melkeinpä niissäkin on ollut maailman pelastaminen pelaajan harteilla. Olemme teknologisesti kehittyneet melko paljon 30v aikana. Silti tehdään suurinpiirtein samanlaisia pelejä kuin silloin 30v sitten. On se jännä. Itse odotan muutosta tapahtuvan vasta sitten kun pääsemme VR pelien pariin, niinku ihan kunnolla eikä räpeltämällä. Odotan suuria Project Morpheukselta ja Oculus Riftiltä. Tulevatko nämä muuttamaan käsityksemme pelaamisesta joka on melko samanlaisena jatkunut jo niin pitkään?

Muuten on yksi suuri syy, miksi edelleen konsoleilla pelaan. Minä pidän niitä edelleen sellaisina illan vietto kavereitten kans- laitteina. Mutta ei, nykyään se on netti netti. Vitun netti sanon minä. Kyllähän sitä ruutu pienee kun kaverin kans pelaa mutta silti, kaverin kans samalla sohvalla höpöttämässä niitä näitä ja sitä rataa. Pystyyhän sitä netissäkin tekemään voi joku sanoa, mutta ei se ole sama. Siinä on eleet ja ilmeet mukana. Edelleen odottelen milloin näille uusille konsoleille siis näitä samalta ruudulta pelattavia pelejä. Ei ole itselle tullut sitä samaa moninpeli huba fiilistä mitä aikoinaan oli vaikka Perfect Darkkia pelaillessa 4 kaverin kans.

En ala sen kummemmin puhumaan käsikonsoleista, itse kun ensimmäisen käsikonsolin omistin vasta, kun ostin itselleni Nintendo DS laitteen. Se ei vielä niin vanha ole että olisi retro laite. Sama homma koskee PS2 ja Wiitä. Gamecubella olen pelannut mutta oikeastaan vain paria peliä, joten suuria muistoja siitä ei juurikaan ole. Enkä tiedä onko sekään nyt vielä kunnon retroiluun laskettava laite?

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa. Hieman muisteluita ja kertausta itselleni. Vuosien aikana on tullut peli jos toinenkin pelattua läpi tai ainakin aloitettu pelaamaan. Olen viettänyt varmaan liki 10 000 tuntia pelien parissa elämäni aikana, eikä sekään ehkä riitä. Tosin minun matikka pääni on melko perkeleen huono että voi olla että vähemmänkin aikaa on pelit pyörineet elämässäni. :D
Joku kaunis päivä kun pääsen taas siihen tunnetilaan että pakko pelata jotain wanhaa ja klassista, voin pian arvostelun tapaisen siitä kirjoittaa. Vanhoista peleistä tosin on hieman hankala tehdä arvosteluja. Ajatellaan vaikka Super Marion arvostelun jos tekisin. En minä sitä melko varmasti läpi jaksa pelata saatikka edes pääsisi enää läpi. Ei vain enää ole mikään pakko pelata sitä yhtä peliä kuten silloin aikoinaan. Nykyään on suorastaan runsauden pula ja pelit on tehty kertakäyttö viihteeksi. No ehkei nyt sentään mutta ennen pelejä tehtiin hieman verkkaisempaan tahtiin, siksi osa peleistä tehtiin niin helvetin vaikeiksi että harva pääsi sanomaan että on läpi tullut pelattua. Esimerkkeinä hyvin toimii Ninja Gaiden pelisarja ja Contra (ilman koodia)

Ps. Kuvat jälleen kerran nyysitty googlea käyttämällä Kunnia niille jotka kuvat omistaa.
Sekä muutama päivä meni kun tätä värkkäilin. Ihan hutasemalla en siis kasaan tätä kyhännyt :D

EDIT! Ajatukseni juoksu katkesi tässä kun tätä kirjoittelin ja julkaistakkin ehdin. Eli piti siis vielä tänne loppuun kirjoittaa miksi pelaan.

• No siksi kun se on mukavaa ajanvietettä, 
• Opin kirjoittamaan, lukemaan ja puhumaan englantia lähinnä pelien avulla,
• Jonkin verran on aivosolut saaneet jumppaa joidenkin pelien parissa,
• Elokuviin ei esimerkiksi pysty vaikuttamaan samalla tavalla mitä peleihin niin sekin tekee pelit mielenkiintoisimmiksi.

Yleensä roolipelit tuovat paljon paremmin vaihtoehdot esille. Vaikka, ota varas kiinni, mitä teet hänelle. Yleensä on 1-5 vaihtoehtoa mitä voi tehdä, hyvä paha, keskilinja ja jokotai. Pelaan yleensä nämä tälläiset kohdat siten kuten minä ne tosielämässä mahdollisesti tekisin, peli hahmosta tulee minun avatarini. Jokin toinen kerta voin tehdäkkin täysin eri tavalla mitä oikeassa elämässä tekisin :D se on jotenkin vapauttavaa. Ei minulla muuta. Tälläinen aivopieru vain kun unohtumaan pääsi tämäkin tekstin pätkä.